Päätoimittaja Mantila käsitteli Maan tila -kirjoituksessaan 2.12. Vaasan Sportin tilannetta kohtuu ansiokkaasti. Itse ”häränsilmässä” aikoinaan pitkään viettäneenä, haluaisin tuoda asiaa valaisemaan oman näkemykseni.
Sportin oltua aikoinaan 1975 syksyllä aloittaneen SM-liigan perustajajäseniä ja silloisessa Vaasan jäähallissa, Raimo Braxin laukoessa koko sarjan avausmaalin Sport–HIFK 16.9.75, peliajassa 00.38, voisi todeta, että Sport on osa lähtemätöntä SM-liigan historiaa.
SM-liigaa tituleerataan Suomen lähes ainoaksi todelliseksi ammattilaissarjaksi ja siinä niin taloudelliset kuin myös urheilulliset resurssit ovat aivan ratkaisevassa asemassa, mukaan lukien olosuhde- sekä toimintaedellytyskysymykset.
Urani jääkiekon parissa alkoi Jussilan Julmissa, korttelikiekkosarjassa joukkueenjohtajana 1974 ikäluokan myötä (jota tuolloin järjestettiin alueellisten K-kauppiaiden ja Sportin yhteistoiminnassa), kaikki Sport-junioreiden ikäluokat läpikäyden, aina A-junioreihin saakka.
Olin aina vannottanut itselleni, että edustusjääkiekkoon en sotkeudu, mutta kuinkas sitten kävikään. Kun varsin lahjakkaita kiekkoilijanalkuja omannut -74 ikäluokka alkoi kasvaa ulos juniorisarjoista ja 1994 seuraavana askeleenaan edustusjoukkue, oli tilanne sillekin ajalle varsin tuttu: Vaasan jäähallin jäälle ei ollut asiaa, kun edellisen kauden jäämaksuista oli rästissä viisinumeroinen summa markkoja.
No mitäpä siinä, pitihän poikien jäälle päästä ja saada jotenkin toiminta edustusjoukkueen osalta pyörimään. Soitto Sakari Kosuselle, ja CNC-tekniikka ja rästit hoidettiin. Siitä sitten kokoustamaan ja uusi hallitus seuralle, jonka puheenjohtajaksi ajauduin vuosituhannen vaihteeseen saakka.
Sport-edustus vaelsi tuolloin, alkaen syksystä 1992 2. divisioonan syövereissä, josta sitten nousu divariin, dramaattisten vaiheiden jälkeen onnistui keväällä 1997. Sitkeyttä se vaati, olihan jo useampana keväänä nousu ollut tyyliin ”tolppa sisään tolppa ulos” pienestä kiinni.
Tuosta alkoivat taas ”paremmat ajat” ja nousu enemmän ”hovikelpoisten” kiekkoseurojen joukkoon ja saatiinhan päävalmentajaksikin muuan Jukka Jalonen.
Selailen Sportin kausijulkaisun kaudelle -97/98 pääkirjoituksessa totean yhteistyön merkityksen lähialueen ja koko silloisen Vaasan läänin alueen kanssa, aina junioritoiminnasta edustusjoukkueeseen.
Eli ideologisesti Sportin tulee olla koko entisen Vaasan läänin alueen yhteinen joukkue. Se ei ole eikä tule pärjäämään olemalla vain vaasalainen joukkue, eikä vain Pohjanmaan joukkue, vaan kaikkien kolmen Pohjanmaan joukkue. Siinä missä Kärpät on ”puolen Suomen joukkue”, niin samantyylisellä sloganilla tulee täällä mennä eteenpäin.
Tähän mahdollisuudet antaa se, että varsin kaukana tulevat kilpakumppanit kun ovat Oulu, Jyväskylä ja Pori, eli reviirimme on varsin selkeä.
Pitää tiedostaa, että kun alueella on nyt kolme Veikkausliigajoukkuetta, niin yhdenkin SM-liigajoukkueen ylläpitäminen tuottaa haasteita, jolloin kaikkien voimien yhdistäminen on ainoa mahdollisuus.
Tässä on haasteita niin Sportin edustukselle kuin ennen kaikkea junioriorganisaatiolle, tehdä itsensä niin tykö kaikilla Pohjamailla, että junioripolut kulkevat samoihin suuntiin, sekä kehityskykyisille ja motivoituneille kiekkojunioreille tuotetaan selkeät urapolut laadukkaisiin juniorijoukkueisiin, joiden tulee olla kilpailukykykyisiä valtakunnan kärkijoukkueiden kanssa, kuten esimerkiksi A-juniorit tällä hetkellä.
Erityisesti yhteistyöpaineita tuo vallitseva keskustelu SM-liigan ylisuuresta 16 joukkueen määrästä, mikä näillä näkymin supistunee 14:ään, tai oletettavimmin 12 joukkueen sarjaksi, luoden alleen ns. B-liigan, luokkaa 10 joukkueelle. Varmasti tämä edellyttää vuosittaisia karsintoja sarjojen välille ja mahdollisuutta max. yhden joukkueen vaihtuvuudelle, joten ihan kuoliniskusta ei olisi kyse, mutta kuitesnkin ja aika näyttänee.
Kun Jokereita ajetaan liigaan kuin käärmettä pyssyyn, olisi viiden nykyisen liigaseuran väistyttävä 12 joukkueen sarjasta. Miten varmistamme, että Sport ei tule olemaan näiden pudokkaiden joukossa.
Ainoa vaihtoehto on, että strategia ”Pohjanmaiden” joukkueesta toteutetaan ja se toteutuu, siinä eivät yksin Vaasan paukut riitä.
Minua jurppii, ellei suorastaa harmita, kun Vaasan jäähallin editse pitää saada ajaa 120 km/h, no talvella vain sataa. On järjetöntä, että noin 1 km torilta. Eihän missään muualla ole noin. Pätkä Yhdystien tai Vanhan Vaasan risteyksestä aloittaen ehkä Suvilahden liittymästä ympyrällä pitää palauttaa normi katualueeksi, jolloin liikenne jäähallin alueelle saadaan nykyisen puikkelehtimisen sijaan joustavaksi sekä jäähallin edustaa parkkitiloiksi, kun se vapautuu moottoritien suoja-aluestatuksesta, samalla vapautuu maa-alueita laajemminkin hyötykäyttöön.
Martti Manner
Tampere