Oikeuslaitoksen ruuhkista, käsittelyaikojen venymisestä ja nuorisorikollisuuden kasvusta puhutaan jatkuvasti. Julkisessa keskustelussa korostuvat rangaistusten koventaminen ja poliisin resurssien lisääminen.
Lokakuun alussa oikeusministeri Leena Meri (ps.) nosti esiin rikosoikeudellisen vastuuikärajan tarkastelemisen. Ennaltaehkäisevät keinot saavat usein vähemmän huomiota, ja samalla keskustelusta sivuutetaan palvelu, joka voi sekä keventää oikeusjärjestelmän kuormitusta että ehkäistä nuorten ajautumista rikoskierteeseen: rikos- ja riita-asioiden sovittelu.
Kyse ei ole rangaistusten vastustamisesta, vaan siitä, mitä tapahtuu nuoren ensimmäisen rikoksen tai vakavan konfliktin jälkeen. Nuoren tekemän rikoksen ei tarvitse olla alku rikoskierteelle. Olennaista on, miten tilanteeseen puututaan.
Pelkkä viranomaisprosessi ja sakkolappu jäävät nuorelle helposti etäiseksi. Sovittelu tarjoaa nuorelle mahdollisuuden kohdata tekonsa seuraukset konkreettisesti.
Vapaaehtoisessa kohtaamisessa nuori voi kuulla, miten hänen toimintansa on vaikuttanut toiseen ihmiseen. Kun rikosnimike muuttuu nuoren silmissä oikean ihmisen kokemukseksi, syntyy parhaimmillaan tilaisuus, jossa harjoitellaan vastuunottoa, empatiaa ja konfliktinratkaisutaitoja.
Samalla uhri tulee aidosti kuulluksi, ja osapuolet voivat päästä elämässään eteenpäin ilman raskasta odottelua. Kaikki rikokset tai tilanteet eivät tietenkään sovellu sovitteluun, eikä sovittelu saa tapahtua uhrin turvallisuuden tai oikeuksien kustannuksella.
Sovittelun arvoa tulisi tarkastella myös pitkällä aikavälillä. Vaikka onnistunut sovittelu ei automaattisesti päätä rikosprosessia tai estä uusia rikoksia, se voi tarjota nuorelle mahdollisuuden oppia teostaan ja ehkäistä rikoskierteeseen joutumista.
Parhaimmillaan tämä tarkoittaa paitsi inhimillisen kärsimyksen vähentymistä myös säästöjä poliisin, oikeuslaitoksen ja sosiaalipalveluiden resursseissa. Näiden ennaltaehkäisevien vaikutusten todellista taloudellista merkitystä olisi syytä tutkia tarkemmin.
Myös kansalaispaneeliin osallistuneet nuoret nostivat sovittelun esiin. Rikoksentorjuntaneuvoston toukokuussa 2026 julkaisemassa nuorten kansalaispaneelissa 16–24-vuotiaat nostivat nimenomaan sovittelun keinoksi ehkäistä rikollisuutta.
Nuoret kokivat, että palvelua tunnetaan huonosti, ja toivoivat parempaa tiedottamista sekä ulkopuolisten sovittelijoiden laajempaa käyttöä kouluissa.
Kun nuoret itse pyytävät työkaluja konfliktien ratkaisemiseen, meidän aikuisten ja päättäjien on syytä pohtia: Osaammeko Suomessa tunnistaa sovittelun taloudellisen ja inhimillisen arvon?