Hallitus julkaisi kesäkuun puolivälissä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selontekonsa. Selvityksessä korostetaan Euroopan unionin puolustusyhteistyön kehittämistä ja keskinäistä avunantoa sekä jäsenvaltioiden solidaarisuutta.
Seuraavaksi tärkeimpänä nostetaan esiin yhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa. Todetaan, että yhteistyö Ruotsin kanssa on laaja-alaista ja sitä edistetään yhteisten etujen pohjalta, ilman rajoitteita. Tarvittaessa siis vaikka solmimalla kahdenkeskinen sotilasliitto.
Hallituskaudeksi suunniteltu selvitys vanheni viikossa. Ensin Ruotsin pääministeri Stefan Löfven totesi Kultarannassa, ettei Ruotsia kiinnosta sotilaallinen liittoutuminen Suomen eikä kenenkään muunkaan kanssa. Länsinaapurimme jatkaa liittoutumattomana.
Seuraavaksi Ison-Britannian kansalaiset äänestivät britit ulos Euroopan unionista. Yhteisön sotilaallisesti vahvin valtio turvautuu jatkossa Natoon ja Yhdysvaltoihin.
Brexitin mukana unioni menettää toisen ydinasevaltansa ja toisen YK:n turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenensä.
EU:n huteralla pohjalla ollut yhteinen puolustus jää taka-alalle, kun tarmo menee yhteisön koossa pitämiseen.
Hallituksen selvityksessä todetaan myös, että Suomi ja Yhdysvallat syventävät yhteistyötään. Lisäksi Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa seuraten tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta.
Turvallisuuspolitiikasta puhuttaessa on hyvä muistaa eri maiden ja liittoumien sotilaallinen kyky, erityisesti toisiinsa verrattuna.
Jos Suomen puolustusbudjettia kuvataan suhdeluvulla yksi, on se Ruotsilla kaksi ja Britannialla 20.
EU:n luku ilman brittejä on noin 60, USA:n 200 ja Naton yli 300. Venäjän taso on lähellä Britanniaa eli noin 20. Luvut eivät ole auringontarkkoja, mutta antavat kuvan voimasuhteista.
Liittoutumattomana Suomen puolustusbudjetin suhde Venäjään on siis yhden suhde 20:een. Yhdessä Ruotsin kanssa kolmen suhde 20:een, ei hyvä sekään.
EU:lla on ilman Britanniaa noin kolminkertainen budjettiylivoima Venäjään. Houkutteleva vaihtoehto, mutta kuten todettua, ei kovin realistinen.
Sotilaallisesti tarkasteltuna vaihtoehdoiksi jäävät siis liittoutuminen USA:n tai Naton kanssa, jolloin saavutetaan vähintään kymmenkertainen ylivoima, kun mittarina on asevoimiin käytetyt eurot.
Virallisen ja julkisen sotilasliiton solmiminen Suomen kanssa ei Yhdysvaltojen näkökulmasta vaikuta järkevältä – sitä vartenhan on olemassa valmis järjestely eli Nato.
Naton vinkkelistä Suomen liittyminen Natoon olisi sotilaallisesti katsottuna järkevää.
Suomi toisi liittoumaan kykyä hoitaa Baltian raskaaksi käynyt ilmatilan valvonta ja vartiointi, ison koulutetun reserviläisarmeijan ja rutkasti arvokasta tiedustelutietoa sekä mahdollisuuksia liittouman tiedustelukyvyn kehittämiseen. Haastavat puolustusjärjestelyt muista Nato-maista erillään olevan Norjan osalta helpottuisivat huomattavasti.
Ruotsin Nato-jäsenyys yhdessä Suomen kanssa tuplaisi liittouman hyödyt.
JUKKA AHLBERG