Talvisodan alkamisesta oli menneenä maanantaina kulunut tasan 76 vuotta.
Talvisodassa kaatui noin 26 000 miestä. Kaikkiaan talvi-, jatko- ja lapin sodissa kaatui noin 90 000 sotilasta. Sotien muisto ja kaatuneiden kunnioitus elävät tänä päivänä voimakkaimmin sodista selvinneiden veteraanien mielissä.
Sotien päättymisestä on kulunut 71 vuotta. Epari haluaa kertoa veteraanien tarinoita niin kauan kuin se on mahdollista ja kantaa näin osansa veteraaniperinteen säilyttämisen eteen. Jos nykypolvet eivät tiedä ja tutustu menneisyyden tapahtumiin, ei muisteta eikä käsitetä, mitä sota merkitsee ja mitkä sen uhraukset ovat.
Joka vuosi itsenäisyyspäivän alla käyn haastattelemassa veteraania. Se löytyy tästä lehdestä sivulta 10.
Yksi yhteinen piirre tulee esiin keskusteluissamme. Kaikki sodan kokeneet muistavat täysin päivämäärät, tapahtumiin liittyvät tuoksut, tunteet, äänet, sään ja jopa sen, minkä väriseltä ilma juuri sillä hetkellä näytti. Sotaa on vaikea kuvailla. Tapahtumille ja kauheuksille on vaikea pukea selkeää muotoa. Niistä on vaikea muodostaa kokonaisuutta, varsinkin monien vuosien jälkeen. Ehkä sen vuoksi monesti esiin nousevat etenkin tunnemuistot.
Mieleen on piirtynyt ruumiiden haju, kuolleiden siviilien pressun alta pilkottavat kädet ja jalat. Toisissa kengät, toiset paljain jaloin. Tutun miehen nimi puuarkun päällä. Toisaalta kauheuksien keskeltä nousevat myös pienet hyvän olon hetket. Lomille matkaaminen junavaunujen päällä, puna-apilapellolla nukuttu kesäyö. Pieni pala rauhaa.
Sodan muistaminen on näinä aikoina erityisen tärkeä. Vain todellisia kokemuksia kuulemalla voimme ymmärtää sen, miten kiitollisia saamme olla rauhan ajasta, miten tärkeää on jakaa solidaarisuutta kanssaihmisille ja miten onnekkaita olemme, koska elämme itsenäisessä 98-vuotiaassa Suomessa.
Laura Syväoja
päätoimittaja