Olen saanut sotetaksikortin käyttööni Vaasan kaupungilta 22 vuotta sitten. Saamaani korttia korttia kutsuttiin kaupunkikortiksi. Termi muuttui soteuudistuksen myötä. Asiakkaalla on oikeus saada sotetaksikortti vammaispalvelulain mukaan. Kortin saamisen edellytyksenä on, että lääkäri kirjoittaa todistuksen arvioidessaan asiakkaan tilanteen. Asiakkaalla on oltava liikkumisen vaikeus. Asiakas on kykenemätön ajamaan autoa ja hänellä on ongelmia liikkumisessa. Vammaispalvelulaissa sotetaksikortin saamiseksi on paljon kriteerejä.
Olen ollut erityisen tyytyväinen taksareilta saamaani palveluun. Ilman korttia olisin jäänyt neljän seinän sisälle istumaan ja itkemään Ilman ystäviä, virkistäytymis- ja harrastusmahdollisuuksia. Muistelen, että tilasin taksin surun ja masennuksen iskiessä puseroon. Hurautin pirssillä shoppailemaan keskustaan ja asioin apteekissa. Elämä kirkastui istuessani tutun taksarin kyydissä. Sain monta nauruhymiötä ja iloa elämään taksarini ansiosta. Kiitos hänelle.
Nyt tilanne on muuttunut. Taksarit kertovat saavansa kolmen kilometrin matkasta 9,90 € riippumatta siitä, lähteekö taksari hakemaan asiakasta Merikaarrosta tai Koivulahdesta. Taksarit miettivät, kannattaako lähteä hakemaan asiakasta tappioksi.
Käyttäessäni taksia, epävarmuus hiipii mieleen, tuleeko taksi vai ei. Minulle tuntematon nuorukainen sanoi miettineensä saatuaan tilauksen, lähteekö hän hakemaan minua. Onnekseni hän sattui olemaan lähellä ja teki hakupäätöksen. Totesin hänelle, ettemme käytä taksia turhaan ja olemme riippuvaisia taksin palveluista, koska meillä on oikeus käyttää sotetaksikorttia.
Tuttavani kertoi tilanneensa taksin junasta ja pyytäneensä hakemaan hänet. Taksi ei tullut. Tuttavani oli odottanut iltamyöhään taksin tuloa matkalaukkuineen, keppeineen ja reppuineen, koska juna tuli myöhään ja oli pimeää. Hän oli soittanut välityskeskukseen kolme kertaa ja hänelle oli sanottu, että taksi on tulossa. Kolmannen soittokerran jälkeen hän oli sanonut asettuvansa lähellä olevalle penkille lepäilemään, koska hän ei pysty kävelemään kotiin. Rouvashenkilö oli sanonut tuttavalleni, ettei hän jätä ihmistä pulaan. Hän oli huomannut taksin asemalla ja uhannut taksaria: ”Potkin autosi lamput rikki, jos et vie taksia tarvitsevaa henkilöä kotiin.” Tuttavani pääsi kaikkien ongelmien jälkeen ja rouvan ansiosta kotiin.
Kerroin yllä kirjoittaneeni tilanteen palveluammatissa olevalle henkilölle. Hän totesi, että taksarit ovat palveluammatissa eikä heidän pidä ajatella, kannattaako sotetaksikorttia käyttävää henkilöä palvella. Samaa oli myös tuttavani emeritustaksari todennut.
Vetoankin teihin arvoisat taksarit, että palvelette sotetaksikorttia käyttävää asiakasta hakemalla ja viemällä hänet paikasta A paikkaan B. Me emme käytä taksia huvin vuoksi, koska meidän pitää päästä liikkumaan. Lisäksi kiitän teitä taksarit hyvästä ja ystävällisestä palvelusta. Kukaan teistä ei ole puhunut, kuinka huonosti ansaitsette kuljettaessanne minua ammattitaitoisen ystävällisesti, ellen ole itse alkanut keskustelemaan asiasta. Tulee mieleen, että koko soteuudistus on täysi susi ja, että se pitää räjäyttää taivaan tuuliin sotehimmeleineen ja kokouspalkkioineen rahaa polttamasta. Samalla taksarit saavat kohtuullisen palkkion antamastaan palvelusta ja vanhukset saavat palvelutalopaikkoja.