Moni kolumneistani on jollakin tavalla liittynyt tulevaan sote-uudistukseen ja siihen, mitä se saattaa tuoda tullessaan. Asia on edelleen yhtä ajankohtainen ja ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä todella tulee tapahtumaan.
Hankalaa on, etten edes minä, joka seuraan prosessia päivittäin suhteellisen läheltä, oikeastaan tiedä, miten tässä tulee käymään. Vielä hankalampaa on se, etteivät hallituksenkaan edustajat tunnu tietävän, koska heiltä tulleet ilmoitukset ovat vähintäänkin hämäriä.
Kaikki odotimme viikko sitten hallituksen informaatiotilaisuutta, jossa tarkoituksena oli selkeyttää asioita, mutta petyimme taas kerran. Vaikuttaa siltä, että edelleen on ilmassa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sopivasti heitettiin keskusteluun uusi momentti, yhtiöittäminen, johon kukaan ei oikeastaan ole valmistautunut.
Ilmeisesti taas kompromissi, että prosessi pääsisi etenemään. Keskusta ei luovu maakunnistaan eikä kokoomus yksityistämisistään. Vaikuttaa siltä, että ongelman ydin on tässä, viis vaikutuksista kentällä.
Eräs tärkeimmistä kysymyksistä meille Pohjanmaalla on laajan päivystyksen säilyminen keskussairaalassamme, koska se vaikuttaa niin moneen muuhun seikkaan.
Hallitus on keksinyt, että laajan päivystyksen sairaaloita maassamme tarvitaan ainoastaan seitsemän yliopistosairaaloiden lisäksi. Siihen, mitä niin sanottu laaja päivystys oikein tarkoittaa, emme ole saaneet vastausta. Päinvastoin asiaa on yritetty vähätellä vastaamalla, ettei päätös päivystyksestä ainakaan aluksi muuta mitään sairaaloissa, joissa laajaa päivystystä ei ole.
Muutos tulee voimaan 1.1.2019, jolloin siirrytään uuteen järjestelmään, jonka mukaan rahan saanti valtiovallalta vähenee tuntuvasti. Tarkoittaa siis sitä, että olisi kaksi vuotta aikaa valmistautua johonkin, mistä ei ole tarkkaa tietoa. Sairaalassa, johon lääkäreiden hakeutuminen ei ole Suomen vilkkainta, on pelättävissä vielä vaikeampi tilanne.
Ei voi kerta kaikkiaan olla oikein, että hyvin toimivalta sairaalalta, jolta vaaditaan enemmän (toimiva kaksikielisyys) kuin monella muulla paikkakunnalla, muuten hyvin menestyvässä maakunnassa, leikataan siivet.
Täälläkin täytyy voida suunnitella tulevaisuutta turvallisen ilmapiirin vallitessa.
Mitä muuten tulee uuteen sote-rakenteeseen valmistautumiseen, täytyy myöntää, että muualla on ehditty pidemmälle. Olisimme voineet olla asialla aikaisemminkin, mutta työ on nyt päässyt kunnolla käyntiin.
Jokainen maakuntamme kunta on edustettuna yhteisessä selvityselimessä ja sen asioita valmistelemassa on kaikkien kuntien johtajat. Enää puuttuu yhteisen näkemyksen aikaansaaminen kaikissa kunnissamme.
Useat viralliset ja epäviralliset keskustelut viime aikoina ovat kuitenkin myötävaikuttaneet siihen, että yhteiset päälinjat ovat hahmottumassa. Kaikki ovat ymmärtäneet asian tärkeyden maakunnallemme ja tietävät, että ainoa tie on ylöspäin, eteenpäin.
Ongelman ydin on siinä, ettei tällä hetkellä löydy tahoa, jolla olisi valtuuksia edetä. Sairaanhoitopiiri ei voi noin vain ratkaista perusterveydenhuollon tai kuntien sosiaalisektorin asioita ja muut eivät voi ratkaista sairaanhoitopiirin asioita.
Pitää siis löytyä taho, jolle annetaan valtuudet valmistella yli sektorirajojen menevää valmistelutyötä.
Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti ja kaupunginvaltuutettu