Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen historia ulottuu kauas 1990-luvulle. Paavo Lipposen (sd.) ensimmäinen hallitus päätti ohjelmassaan 1995, että valtion ja kuntien välistä työn ja kustannusten jakoa selkeytetään. Se oli lähtölaukaus sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, soten valmistelulle.
Nyt, kesäkuussa 2021 eduskunnalla oli ensimmäistä kertaa päätettävänään perustuslain mukainen esitys sote-uudistuksesta.
Uudistuksen tavoite on, että hoitoon ja palveluihin pääsyä ei tarvitsisi odottaa ja koko maassa kansalaiset saisivat yhdenvertaisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Palveluiden paranemista voi arvioida vasta sen jälkeen, kun nähdään miten uudet hyvinvointialueet onnistuvat sote-uudistuksen toimeenpanossa. Hallinnon uusi rakenne ei palveluja yksistään paranna.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä Suomessa on vastannut noin 300 kuntaa.
Rakenteiden uudistus on välttämätön siksi, että osalla etenkin pienistä kunnista on ollut suuria vaikeuksia järjestää sote-palveluja. Rakenteita on muokattu jo vapaaehtoisesti ja palveluja ulkoistettu, koska suuremmat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjät pystyvät paremmin turvaamaan palvelujen saatavuuden.
Maahan perustetaan hyvinvointialueet, joiden väliaikaishallinto aloittaa toimintansa syyskesästä. Puolueille ei jää hengähdystaukoa äskeisten kuntavaalien jälkeen, sillä aluevaaleihin on alettava haalia ehdokkaita mitä pikimmin.
Aluevaalit on tarkoitus järjestää alkuvuodesta 2022. Hyvinvointialueiden ylin päättävä toimielin on vaaleilla valittava aluevaltuusto.
Aluevaalien suuri kysymys on saavatko pienet kunnat edustajiaan aluevaltuustoihin, vai keskittyykö äänivalta maakuntien keskuskaupungeille.
Aluetason päättäjille jää paljon valtaa siinä, paljonko yksityisiä sote-palveluiden tuottajia hyvinvointialueella käytetään. Lainsäädäntö ei aseta hyvinvointialueille ylärajaa yksityisten palveluntuottajien käytölle.
Useat asiantuntijat pitävät 21 hyvinvointialuetta liian suurena määränä, koska osa hyvinvointialueista on väestömäärältään pienikokoisia.
On todennäköistä, että hyvinvointialueiden määrää jatkossa vähennetään, etenkin jos muuttoliike kasvukeskuksiin jatkuu.
Uudistuksella on suuret vaikutukset kunnan talouteen. Kuntien tuloja siirretään valtiolle alentamalla kuntaveroa sekä pienentämällä valtionosuuksia ja kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Kunnallisvero vähenee 13,26 prosenttiyksikköä kaikissa kunnissa.
Oppositiopuolueet väittävät, että hallituksen sote-mallin myötä edessä ovat kuntien hiljaiset hautajaiset. Hallituspuolueet korostavat kuntien jäljelle jääviä tehtäviä, kuten sivistystointa ja kunnan elinvoimasta huolehtimista.
Hallitus valmistelee hallitusohjelman mukaisesti maakuntaveroa. Uutta veroa pohtinut parlamentaarinen työryhmä ei suositellut veron käyttöönottoa. Maakuntaveron puoltajat perustelevat veroa itsehallinnon toteuttamisella. Vastustajat pelkäävät kokonaisveroasteen nousevan.
Valtiovarainministeripuolue keskusta ei ole innostunut maakuntaverosta ellei hyvinvointialueiden tehtäviä lisätä.
Seuraavista hallituspohjista riippuu saavatko hyvinvointialueet lisää tehtäviä.
Hyvinvointialueiden rahoitukseen palataan vielä monta kertaa. Samoin vanhenevan Suomen kasvaviin sote-kustannuksiin.
Hallituksen esityksen ytimessä ei ole sote-kustannusten hillintä. Aivan aluksi sote-kustannuksia nostavat muutoskulut ja tietysti väestön ikääntyminen. Edellisen,
Työnantajan vaihtumista suurempi kysymys jatkossa on sote-henkilöstön riittävyys.
Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä on Suomessa jo nyt pulaa, ja jatkossa eläköityminen kiihtyy ja hallituksen uudet päätökset esimerkiksi hoitajamitoituksesta kasvattavat työvoiman tarvetta.
Eläköitymisennusteen mukaan kymmenen vuoden aikana eläkkeelle siirtyy noin 19 000 lähihoitajaa ja 13 000 sairaanhoitajaa. Ratkaisuksi on esitetty työperäistä maahanmuuttoa.
Poliittisesti maahanmuuttoon liittyvät päätökset eivät ole yksinkertaisia.
Kirsi Turkki
