Sosiaali- ja terveysministeriö on jakanut neljä miljoonaa euroa rahoitusta sosiaalityön yliopistotasoisille tutkimushankkeille. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) sivuutti virkaesityksen ja leikkasi sosiaalityön tutkimusrahoituksen puoleen.
Ministerin vauhtisokeus uhkaa nyt jättää kovan jäljen sosiaalihuoltoon ja sosiaalipalveluihin. Rydmanin tapa ohittaa asiantuntijavalmistelu on poikkeuksellinen. Hän hylkäsi puolet vertaisarvioinnissa hyväksytyistä tutkimushankkeista vedoten valtiontalouteen.
Sosiaalihuollon ja sosiaalityön yhteiskunnallinen merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä ja ongelmien korjaamisessa on keskeinen.
Ne muodostavat hyvinvointiyhteiskunnan perustan, ylläpitävät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, edistävät hyvinvointia ja ehkäisevät syrjäytymistä. Sosiaaliala luo turvaverkkoja ja tukee ihmisoikeuksien toteutumista.
Sosiaalihuolto ja sosiaalityö vahvistuvat ennen kaikkea tutkimuksen ja tähän perustuvan koulutuksen ja kehittämistyön kautta.
Laadukkaat ja vaikuttavat, ihmisten erilaisiin tarpeisiin vastaavat sosiaalipalvelut toteutuvat, kun tehtäviä hoitaa osaava henkilöstö ja työn tutkimuspohjainen tietoperusta on vahva.
Hyvinvointialueiden talouden voimakkaissa sopeuttamistoimissa tulee yhä tärkeämmäksi arvioida sitä, miten palvelut ovat asiakkaalle vaikuttavia, ja miten niitä tulee kehittää. Vaikuttavuuden arvioinnin tulisi hyvinvointialueilla olla jatkuva, kiinteä osa sosiaalihuoltoa ja sen integraation kehittämistä terveydenhuollon kanssa.
Hyvinvointialueiden palvelulupaus alueensa asukkaille edellyttää, että vaikuttavuustieto otetaan huomioon. Palvelulupaus on poliittinen päätös, jossa yhdistyvät näyttö vaikuttavuudesta ja realiteetit.
Sosiaalihuollossa tulee olla riittävästi resursoitu ja saumattomasti toimiva tutkimus-, koulutus- ja kehittämisrakenne, jossa yhteydet yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, sosiaalialan osaamiskeskusten, ja alan sektoritutkimuslaitosten, hyvinvointialueiden ja kuntien kesken ovat vahvat ja toimivat, kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä unohtamatta. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön ja yhtäläisiin toimintamahdollisuuksiin tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tulisi investoida.
Sosiaalityö alan keskeisenä yliopistollisena koulutusväylänä luo tieteellisesti tukevan perustan tutkimusperustaiselle sosiaalihuollon ja sosiaalityön kehittämiselle, jota sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen ja osaamiskeskusten tutkimustoiminta täydentää.
Sosiaalihuollon kehittämisessä myös yhteistyöalueiden laajuinen tutkimus- ja kehittämistoiminta on merkittävä mahdollisuus uudistaa sosiaalihuoltoa ja sosiaalityötä vastaamaan toimintaympäristön muutokseen, arjen ongelmien monimutkaistumiseen, ikärakenteen ja kulttuuriseen moninaisuuteen sekä digitaalisen yhteiskunnan kehitykseen.
Sosiaalihuollon haasteet edellyttävät vahvaa, tutkimuksellista tietopohjaa muun muassa asiakastyössä, päätöksenteossa, palvelujen ja menetelmien kehittämisessä.