Olemme ryhmä entisiä sosiaalityöntyöntekijöitä, jotka ihmettelemme nykytilannetta Pohjanmaan hyvinvointialueella.
Opiskelimme tai olimme työssä silloin, kun hyvinvointiyhteiskuntaa alettiin kunnolla rakentaa ja sosiaalityö ammatillistui.
Vuoden 1852 Vaivaishoitoasetus määräsi auttamisvastuun seurakunnille, kunnes vuoden 1879 uudella asetuksella se siirrettiin kunnille. Seurakunnat (erityisesti diakonia), eri järjestöt ja yhdistykset ovat olleet luomassa pohjaa auttamistyöhön. Sosiaalityöntekijältä edellytetään ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi kokemusta ja tuntemusta ihmismielen moninaisuudesta.
Ammattietiikka ohjaa ammatillista toimintaa ja siihen liittyviä ratkaisuja sosiaalityössä.
Ihmettelemme suuresti, mitä sosiaalityölle on viime aikoina tapahtunut Pohjanmaan hyvinvointialueella. Tilanne vaikuttaa sekavalta, koska ratkaisut jäävät lähinnä yksittäisen työntekijän vastuulle. Korkein johto keskittyy uusien ja monimutkaisten himmeleiden rakenteluun. Asiakastyötä tekevät eivät ymmärrä niistä juuri mitään.
Kaikki puhuvat vain säästöistä, supistamisista ja keskittämisistä. Näyttää siltä, että sosiaalityön kokonaisuudesta ei vastaa kukaan. Kun näitä asioita yrittää selvittää, ymmärrettäviä vastauksia ei saa. Vastaus on yleensä, että meneillään ovat niin suuret muutokset, että täytyy olla kärsivällinen.
Palveluihin pääsy on lähes mahdotonta yksin elävillä, mikäli ei ole taitoa käyttää digitaalisia palveluita. Sosiaalityö ei asiakastyössä näy. Useimmat ikäihmiset pyrkivät terveyspalveluihin. Jokainen toimipiste niin sairaalassa kuin terveyspalveluissa hoitaa oman sektorinsa, mutta asiakkaan kokonaisvaltaista suunnittelua ei tehdä tai ehditä tehdä.
Moni haaveilee palvelutalopaikasta tai senioriasumisesta eli yhteisöllisestä asumisesta. Yhteisöllinen asuminen onkin noussut tärkeäksi kehittämisasiaksi. Näitä palveluita tuottaa yksityinen taho, kaupunki ennaltaehkäisevästi ja hyvinvointialue. Asiakkaan kannalta tilanne on erittäin sekava. Vastuu kokonaisuudesta on epäselvä.
Palveluista tiedottaminen on heikkoa, sekavaa ja sirpaleista. Tiedotuksessa pidetään Kotikäynti-lehteä tärkeänä kanavana, mutta onko se sitä? Hyvinvointialueen sivuilla joutuu seikkailemaan luvattoman kauan apua tarvitessaan. Organisaatiokaaviota ei löydy nettisivuilta tai sitten se on niin piilossa, ettei sitä löydä. Siitä apua hakevat pystyisivät paremmin hahmottamaan, miten palvelut on järjestetty. Kun yrittää selvittää hyvinvointialueen sivuilta yksikköä, joka itseä voisi palvella, ahdistuu. Ainoa ulospääsy on soittaa siihen yhteen ja samaan numeroon.
Palautteen antaminen tuntuu olevan vaikeaa niin palvelun käyttäjien, sitä etsivien, työntekijöiden kuin tutkimuksen mukaan aluevaltuutettujenkin. Herää kysymys kenelle palveluita rakennetaan?
Ehdotamme palveluun pääsemisen helpottamista. Sama malli ei toimi terveys- ja sosiaalihuollon palveluissa. Palveluiden antaminen pitää perustua suunnitelmaan, jota johtaa sosiaalityöntekijä. Tarpeen vaatiessa suunnitelma tehdään yhteistyössä terveyden- ja sairaanhoidon asiantuntijoiden kanssa. Tiedottamiseen tarvitaan avoimuutta ja selkeyttä. Palautteen tulee kulkea työntekijöiltä johdolle ja päättäjille ja päinvastoin. Asiakas/potilaspalaute osaksi kaikkia palveluita.
Ryhmän puolesta:
Hilkka Sundqvist
Kaarina Sten
Aulikki Huhtala