Hallitus on nyt nuijinut läpi haluamansa sosiaaliturvan leikkaukset. Heti kun hallitus oli muodostettu, niin arvasin kylmää kyytiä köyhille olevan luvassa. Niinhän siinä nyt sitten kävikin.
Valtiontalous on epäilemättä huonossa kunnossa, vaikkakin sitä tilannetta liioitellaan aika paljon. Eihän tilanne ole edes eurooppalaisittain erityisen paha. No saadaanko näillä leikkauksilla sitten ne säästöt? Sanoisin melko varmasti, että ei.
Käy niin, että säästöjä toisaalla, menoja lisää toisaalla. Väite, että säästöt kannustavat työntekoon, ovat toiveajattelua. Pelkästään työttömyysturvan suojaosuuden poisto johtaa todennäköisesti juuri päinvastaiseen. Väittäisin, että ihmisten köyhdyttäminen lisää kannustinloukkuja, ei vähennä niitä.
Ja näiden sosiaaliturvan lapsikorotusten poistoko sitten kannustaa tekemään lapsia? Eihän niitä ole syntynyt kovin kaksisesti tähänkään asti eikä tämä nyt ainakaan paranna asiaa.
Ja jos on oltu huolissaan lasten ja nuorten mielenterveydestä, niin vanhempien tulojen leikkaaminenko sitten parantaa asiaa? Aika paljon joutuu nuoria lopettamaan harrastuksensa, kun vanhemmat eivät voi enää niitä kustantaa. Sitten se aika kuluu kadulla mahdollisesti pahanteossa.
No onko sitten vaihtoehtoja? Miten olisi veronkorotukset? Miten olisi tuloverotuksen maltillinen korottaminen, sen alentamisen sijaan? Ei kukaan pidä siitä, että palkasta saadusta tuloista pitää veroja maksaa. Mutta kun on nyt totuttu liian hyvälle. Menneinä vuosikymmeninä tuloverotus oli merkittävästi kireämpää. Ihmiset eivät silti työntekoa lopettaneet.
Hyvinvointivaltion ylläpitäminen vaatii tuloja. Leikkaukset murentavat hyvinvointivaltiota, niin että siitä tulee pahoinvointivaltio. Itse haluan elää mieluimmin hyvinvoinnissa, kuin pahoinvoinnissa. En elä puutteessa, mutta minua vaivaa, kun muiden pitää elää. Se vähentää minunkin hyvinvointia.
Mikä on tämä jatkuva jankuttaminen työn verottamisesta, kun kysymys on pikemminkin työtulojen verottamisesta? Eihän tässä nyt kukaan ihmisiä tehtyjen työtuntien perusteella verota. Ja tiedetään, että joidenkin työtunnin arvo on niin valtavan paljon suurempi kuin toisten. Jos jonkin tuntipalkka on 100 euroa tunnilta, niin eikö sitä pidäkin verottaa?
Kokeillaan nyt sitten näillä lääkkeillä seuraavat kolme ja puoli vuotta. Aloitetaan sitten uudelta pöydältä velan taklaus, kun nämäkin toimet ovat surkeasti epäonnistuneet.
Vesa Ala-Riihimäki
Seinäjoki