Jotain merkillistä on tapahtunut maailmantilassa. Voisi kai sanoa, että vasta viime vuosina ja joka tapauksessa lähiaikoina, olemme saavuttaneet jonkinlaisen kriittisen pisteen, jossa erilaisten sosiaalisten kuplien muodostuminen ja eräänlaisten universaalinakin pidettyjen käytöstapojen ja arvojen heikentyminen, on aiheuttanut epämukavan tilanteen, joka on ylittänyt havainnointikykymme sillä voimakkuudella, että emme voi enää kiistää sen aiheuttamaa hämmennystä.
Sosiaalinen segregaatio on aiheuttanut tilanteen, joissa sosiaaliseen toimintaan liittyvistä säännöistä on tullut lähes täysin subjektiivisia. Kukin toimii haluamallaan tavalla, eikä todellakaan halua kuulla miten muut toimivat.
On ymmärrettävä, että kriittinen tekijä yhteisön sosiaaliselle koheesiolle on yhteiset säännöt, eivät pelkästään lakiin kirjatut kirjaimet, vaan myös esimerkiksi käyttäytymiseen liittyvät säännöt. Mitä sopii tehdä ja mitä ei? Miten missäkin tilanteessa on hyvä toimia? Mitä yhteisö pitää oikeana ja vääränä?
Voiko näihin kysymyksiin edes enää vastata, kun jokainen yksilö - etenkin nuoret, jotka eivät ole koskaan edes kokeneet vaikkapa koko kansakunnan kattavaa yhtenäisyyttä - sosialisoituvat internetissä ja sosiaalisessa mediassa omissa kuplissaan hyvin ristiriitaiseen informaatiotulvaan.
Eivätkä vanhemmatkaan siltä säästy, sillä tiedämmekö itsekään miten asiat enää varsinaisesti ovat?
Ennen oli esimerkiksi itsestään selvää, että vaikkapa toimistoon mennessä ei istuta ennen kuin pyydetään istumaan.
Entäpä pöytätavat, tervehtiminen ja kiittäminen? Toiselle on selvää, että kun kohdataan, sanotaan käsipäivää ja osoitetaan tätä kautta kunnioitusta kohtaamiselle, mutta jollakin toisella voi olla toisenlainen näkemys. Enkä missään tapauksessa kritisoi ketään, sillä jokainen pyrkii toimimaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Yksilöä ei voida syyttää.
Suomalainen filosofi ja professori Jalmari Salomaa kuvasi tätä vuonna 1925 hyvin: “Kohteliaat ja hyvät tavat estävät läheisten henkilöiden suhteiden muodostumista liian läheisiksi, jolloin ne helpoimmin voivat särkyä. Kohteliaisuus on kuin jousi, joka yhdistää vaunun akseliin, estäen niitä kolhiintumasta toisiaan vastaan.”
Ei riitä sekään, että jokainen yksilö toteuttaisi vaikkapa vielä noin 20 vuotta sitten hyväksi todettuja käyttäytymissääntöjä, sillä nämäkin ovat ristiriidassa muiden henkilöiden subjektiivisten kokemusten kanssa siitä miten tulisi toimia. Vaaditaan yhteisön panostusta. Kyse ei ole siitä, että säännöt olisivat muuttuneet, vaan ne ovat kadonneet kokonaan sosiaalisen kuplautumisen luomien ristiriitojen vuoksi.
Yhteiset säännöt suojelevat ihmistä, ihmissuhteita ja yhteisöjä. Tällöin sääntöjen harkinta ei jää yksilön harteille, ja silloin yksilö tietää, miten tulee toimia. Yhtä lailla yksilö tietää käytöstavat sisäistettyään, että mikäli hän toimii sääntöjä vastaan, hän toimii väärin. Tällä tavoin yhteiset käytöstavat ja säännöt myös suojelevat vaikkapa vallan väärinkäytöltä, kun asioiden oikea tai väärä asiaintila ei ole yksilön harkinnan varassa.
Jo vuonna 2006 Yhdysvaltalainen psykologi Daniel Coleman kirjoitti kirjassaan “Sosiaalinen äly” sosiaalisesta rappiosta television vaikutuksen myötä. Jo tuolloin huomattiin ala-asteikäisten lasten raivokohtausten lisääntyneen sen myötä mitä vähemmän aikaa nämä viettävät aikaa sosiaalisessa kanssakäymisessä, koska katsovat televisiota. Kun puhutaan älypuhelimista, sosiaalisesta mediasta ja internetistä, puhutaan aivan eri kokoluokan ilmiöstä ja segregaatiosta. Puhumattakaan kaikesta siitä negatiivisia tunnereaktioita herättävästä sisällöstä, jota tämä kehityssuunta on tuonut mukanaan.
Ainakin yksi suomalaisen yhteiskunnan ja globaalinkin maailman haaste on luoda yhtenäiset käyttäytymissäännöt, joihin yhteisön jäsenet voivat sosialisoitua ja sosialisoituvat. Myöskään erilaisten paikallisyhteisöjen ja niin sanotun kökkähengen vaikutusta ei voi aliarvioida. Nämä eivät ole mennyttä aikaa, vaan hyväksi todettu tapa elää.
Ihminen on sosiaalinen ja yhteisöllinen eläin ja sille tosiasialle tulevan kehityssuunnan on pohjauduttava.
Perttu Remes-Keski-Hirvelä
Kurikka