Suomessa on tehty talouspolitiikassa varsin lyhytnäköisiä ratkaisuja jo pidemmän aikaa. Tiukoilla säästöpäätöksillä on puututtu eniten heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämään ja sitä kautta heidän tulevaisuuteensa.
Poliittinen ilmapiiri on koventunut yhteiskunnassamme eikä kokonaisuuksia harkita loppuun saakka. Ratkaisuissa pitäisi huomioida välittömien säästöjen lisäksi myös pitkän aikavälin vaikutukset.
Erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvat säästöt ovat mahdollisimman huono säästökohde. Lapsiin ja nuoriin liittyvissä asioissa pitäisi ennen kaikkea nähdä pitkälle eteenpäin. Lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuneet asiat vaikuttavat kasvavaan ja kehittyvään ihmiseen monella eri tavalla. Suuri osa vaikutuksista ilmenee vasta aikuisuudessa.
Yksi tällainen iso kokonaisuus, johon leikkauksia on kohdistettu, ovat perheen ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten asiat. Tästä kokonaisuudesta on vähennetty merkittäviä määriä tukea. Tämä kaikki heijastuu suoraan näiden lasten ja nuorten elämään jo nyt ja myös sijoituksen päätyttyä aikuisuudessa.
Monilla näillä nuorilla ei välttämättä ole riittäviä turvaverkkoja sijoituksen ulkopuolella elämässään. Tällaisia turvaverkkoja ei myöskään tueta riittävästi eikä niihin kohdisteta resursseja.
Tähän liittyviä esimerkkejä on tiedossani mm. niin ettei biologisten isovanhempien oikeuksia tavata lastenlapsiaan kyetä riittävästi turvaamaan ja toteuttamaan, sillä kaksi tapaamista vuodessa on aivan liian vähän. Näiden suhteiden ylläpito vaatisi ehdottomasti yhteiskunnan resursseja ja tukitoimia.
Lapsilla ei ole itsellä mahdollisuuksia tehdä näitä järjestelyjä elämäntilanteestaan johtuen ja sijoituspaikoilla harvemmin on suurta kiinnostusta osallistua asioihin, jotka voivat heidän arjessaan tuntua ylimääräisiltä tai tarpeettomilta. Tuen olisi siis tultava yhteiskunnan resursseista ja lähinnä sosiaalipuolen taholta.
Lapsiin ja nuoriin panostaminen on monella tavalla paitsi tärkeää myös tuottavaa sikälikin, että hyvin hoidetut asiat aiheuttavat vähemmän ongelmia tulevaisuudessa, josta voisi tulla suoraan kuluja myös yhteiskunnalle. Nämä kulut ovat usein moninkertaisia verrattuna oikea-aikaisesti tehtyihin tukitoimiin. Laajamittaiset ongelmat aikuisuudessa ovat paitsi inhimillisesti ongelmallisia myös usein suuri kuluerä valtiolle.
Päättäjien tulisi nyt ja erityisesti jatkossa huomioida laajasti kaikki seuraukset, jotka aiheutuvat sosiaalipuolen säästötoimenpiteistä. Tällainen kurjistaminen pitäisi ensitilassa lopettaa ja kääntää suunta kohti järkevämpää ja kestävämpää sosiaalipuolen taloudenpitoa. Tämä sama koskee toki myös terveydenhuollon puolta, jonne on kohdistettu myös merkittäviä leikkauksia. Kaikki tämä tullaan löytämään edestä pahoinvoinnin ja ongelmien lisääntymisen muodossa.