Hallitusohjelma pitää edelleen verenpaineen koholla. Nykyinen hallitus on mielestäni lukenut työmarkkinatilanteen väärin. Tilanteessa, missä pieni Suomi tarvitsee lisää sopimista, luottamusta ja yhteistä näkemystä, tarjotaan pelkkää sanelua. Hallitusohjelman kirjaukset siitä, että työelämään liittyvät uudistukset valmistellaan kolmikantaisesti, tuntuu lähinnä provokaatiolta. Mistä neuvotellaan kolmikantapöydässä, kun hallitusohjelmassa on jo kaikki yksityiskohdat lyöty kiinni?
Ymmärrän toki sen, että kun taloutta tasapainotetaan, niin lasku jaetaan kaikille. On rehellistä myöntää, että on parempi leikata aikuisilta kuin leikata esimerkiksi lasten koulutuksesta. Mutta sitä en ymmärrä, miten työllisyysaste saadaan nousemaan heikentämällä työehtoja.
Minä väitän, että esimerkiksi lomautusilmoitusajan lyhentäminen tai ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus ei synnytä ainuttakaan uutta työpaikkaa Suomeen. Sen sijaan olen oman pääluottamusmiesurani aikana nähnyt monta kertaa, miten yhteisillä päätöksillä ja vuorovaikutuksella saadaan tuottavuus nousemaan, ja sitä kautta luodaan lisää vaurautta ja hyvinvointia kaikille.
Hallitusohjelman huolestuttavin viesti on mielestäni se, että yhdessä sopiminen nähdään esteenä talouskasvulle. Nyt halutaan päästää järjestäytymättömiä yrityksiä sopimaan työehdoista paikallisesti ilman liiton luottamusmiestä. Samalla halutaan nostaa yhteistoimintalain minimirajaa nykyisestä 20 työntekijästä 50 työntekijään. Luottamusmiestä ei tarvita eikä haluta. Edes luottamusta ei tarvita eikä haluta.
Minä uskon edelleen, että kasvun paras tae on kahvikuppi ja kädenpuristus eikä megafoni ja soppatykki. Onko todellakin niin, että maan nykyinen hallitus näkee asian toisin?
Ralf Holmlund
Asiantuntijat ja Esihenkilöt ASIA ry
puheenjohtaja
Vaasa