VIIKON VIERAS: Nyt eletään yhtä taksikuskien sesonkia, pikkujoulukautta. 34 vuotta sitten ensimmäisen ”kyytinsä” tehnyt vaasalainen Thomas Finne aloitti päätoimisena taksikuskina vuonna 1995.
Nyt hän on taksiyrittäjä, jolla on yksi auto.
Finne on seurannut uransa aikana, kuinka kaupunki ja liikenne ovat muuttuneet. Tö aikana Vaasaan on tullut lisää autoja, ja ruuhkat ovat kasvaneet.
Kun hän aloitti uransa, Gerbyn uutta asuinaluetta ei ollut. Nyt pahin ruuhka on puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä Gerbystä Palosaaren ohi Kotirannan ja Kivihaan väliseen liikenneympyrään, joka on myös sumppu.
Hän on nähnyt myös, kuinka välinpitämättömyys liikenteessä on kasvanut.
Esimerkiksi Olympiakorttelista keskustaan päin Konepajakatua mäkeä alas tulevat autot ylittävät junaradan ja kääntyvät vasempaan postille ja rautatieasemalle päin. Siinä vasempaan kääntyminen on kuitenkin kiellettyä. Kaupungissa on muitakin samanlaisia esimerkkejä.
Toki hyvääkin kehitystä löytyy.
– Olen huomannut, että autoilijat ovat alkaneet ottaa jalankulkijoita huomioon suojatien kohdalla. Ihmiset odottavat ja autoilijat hidastavat. Se on ainakin oma mielipiteeni.
Hän arvelee, että siihen vaikuttaa julkinen keskustelu jalankulkijoiden huomioimisesta.
Osoitteena Pitkäkatu nolla. Taksikuski tuntee kaupungin sadat tiet melko hyvin. Finnelle keskustan paikat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta uusilla alueilla hän saattaa tietää kadun alueen, muttei tarkkaa sijaintia.
– Tällä ikää niitä alkaa jo unohtaa. Ei pysty muistamaan enää kaikkea.
Joitakin erikoisiakin paikkoja on jäänyt mieleen. Pitkät rakennukset kiinanmuuri sekä Hietalahdenkadun ja Asemakadun kulmassa sijaitsevat kaksi pitkää taloa: mailitalo ja peninkulmatalo.
Ennen oli sellainen osoite kuin Pitkäkatu 0 (nolla). Kadun pohjoispäässä nykyisen Laivapuiston lähellä oli puutalo, jonka osoite oli nolla.
Kuski tuntee katujen lisäksi myös ihmiset. Kun häneltä kysyy, onko hän sukua Jan Finnelle, hän kysyy takaisin, kenelle kolmesta Vaasan Jan Finnestä, ja luettelee heidän ammattinsa.
Ensimmäinen kova pakkaspäivä kiireinen. Finne pitää työnsä vaihtelevuudesta, mutta yövuorot eivät enää lähes 60-vuotiaana maistu.
Vaihtelevuus näkyy kyytien pituudessa. Lyhimmät matkat voivat olla vain yhden korttelin pituisia, kun vanhukset eivät pysty muuten liikkumaan.
Pisin matka on ollut Vaasasta Tammisaareen ja Helsinkiin. Pitkät matkat ovat yleensä sairaalakyytejä.
Keskivertokäyttäjä kuvittelee ehkä, että taksi otetaan lähinnä ravintolasta kotimatkalle tai aamulla lentokentälle. Se pitää paikkansa vain osittain.
– Aamuisin on lentokentälle ja junalle menijöitä, päivisin on paljon vanhuksia ja iltaisin Vaasaan palaavia matkustajia.
Ensimmäiset lentomatkustajat viedään viideltä aamulla. Yleensäkin alkuviikon aamut ovat kiireisiä, kun ihmiset matkustavat pois Vaasasta. Loppuviikosta he sitten palaavat.
Myös sää vaikuttaa kyyteihin.
– Jos on kylmää, kovaa lumisadetta tai sataa kunnolla vettä, ihmiset ottavat taksin. Jos on oikein huono keli, he taas jäävät kotiin.
Ensimmäinen kova pakkaspäivä on aina kiireinen. Autoissa on kesärenkaita, eivätkä akut toimi.
Asiakkaat eivät ole juuri muuttuneet. Kuskin mieleen jää mukavia kohtaamisia, niin kuin eräässä koulukuljetuksessa joulukuun alussa.
– Eräs koululainen kertoi, että oli leiponut itsenäisyyspäivän pipareita ja ajatteli tuoda yhden kuskille. Se oli mukava yllätys aamulla.
Tiina Juujärvi