Sonja Storsved itki ja hänen mukanaan ollut lapsenlapsensa itki.
He olivat juuri vieneet Storsvedin Sigge-kissan sen uuteen kotiin Pietarsaareen ja olivat lähdössä pois.
Storsved kysyi vielä epävarmana lapsenlapseltaan, pitäisikö heidän sittenkin palata takaisin sisälle ja hakea kissa takaisin.
Sigge sai kuitenkin jäädä Pietarsaareen. Se tuntui parhaalta ratkaisulta.
Storsved menetti miehensä kaksi vuotta sitten syövälle. Diagnoosin ja kuoleman välillä oli vain viikkoja, joten vaimo oli järkyttynyt eikä halunnut jäädä yhteiseen Närpiön-kotiin muistojen vuoksi.
Hän muutti Vaasaan vuokra-asuntoon, jossa ei saanut olla kissoja.
– Laitoin Siggen tyttäreni luokse Närpiöön, mutta se lähti kävelemään kahden päivän päästä entiseen kotiinsa. Ymmärsin, ettei kissa asetu lähelle, vaan sille on pakko löytää koti kauempaa. Niin se sai perheen Pietarsaaresta, Storsved kertoo.
Sigge karkasi uudesta kodistaan
Siggen uusi perhe lähti viime vuoden huhtikuussa lomalle muutamaksi päiväksi, jolloin kissa karkasi.
Sitä haki muun muassa kaksi etsijäkoiraa toukokuussa, mutta kissaa ei löytynyt.
Storsved on päätellyt, että se lähti kävelemään etelää kohti ja alkoi pyöriä Mustasaaren Sulvalla Vaasan eteläpuolella, yli sadan kilometrin päässä Pietarsaaresta. Paikka on Pietarsaaren ja Närpiön välillä.
Kissa oli oleskellut siellä ainakin huhtikuun lopusta asti, jolloin lunta oli vielä paljon. Useat ihmiset olivat antaneet sille ruokaa.
Irtokissoja ei pitäisi ruokkia, vaan ottaa kiinni, jotta niitä voidaan auttaa. Siitä huolimatta eräs sulvalaisperhe ei pystynyt katsomaan nälkäistä kissaa, vaan alkoi antaa sille ruokaa ja rakensi sille terassilleen pienen majan.
Perhe laittoi kissasta ilmoituksia kauppoihin ja kyseli ympäriinsä, mutta omistajaa ei löytynyt. Perhe alkoi kiintyä kissaan.
Sulvalla pyöri Siggen näköinen kissa
Storsved etsi kissaa useista eri someryhmistä. Hän sai ilmoituksen Sulvalla pyörineestä Siggen näköisestä kissasta ja oli onnesta sekaisin.
– Kissa oli laihtunut ja takkuinen kuin mikä. Poikani yritti sanoa, että kissa on liian pieni ja laiha ja sillä on kapea nenä.
Kissa ei myöskään tullut toimeen Storsvedin toisen kissan kanssa, vaikka ne olivat tunteneet toisensa jo pitkään.
Storsved oli silti niin iloinen kissan löytymisestä, että antoi lehtijuttuja eri medioille. Pian häneen kuitenkin otti yhteyttä eräs perhe, joka oli kadottanut kissansa joitakin viikkoja sitten ja väitti tätä kissaa omakseen.
He kertoivat, että heidän kissallaan oli vanha ruhje toisessa korvassa, minkä vuoksi sitä oli aikoinaan käytetty eläinlääkärissä. Siitä oli kuviakin.
Storsvedin saamalla kissalla oli samanlainen ruhje. Storsved oli pettynyt ja vihainen, mutta uskoi lopulta, että löytynyt kissa ei ollut oikea. Se sai lähteä pois perheen mukana.
Storsved päätti yrittää vielä kerran
Viikon päästä Storsved päätti laittaa vielä kerran ilmoituksia eri someryhmiin.
Lehtijutun ja someilmoitukset nähnyt, kissaa ruokkinut sulvalaisperhe alkoi epäillä, että heidän pihassaan pyörinyt kissa olisi Sigge.
He ottivat yhteyttä Storsvediin, joka haki jälleen kissan kotiinsa samoilta seuduilta kuin viimeksikin. Se oli maanantaina 19. helmikuuta.
Tällä kertaa kissa oli oikeankokoinen ja tuli hyvin toimeen entisen kissakaverinsa kanssa.
Siggellä oli omalaatuinen tapa käydä pissaamassa kylpyhuoneen lattiakaivon päälle kissanhiekan sijaan, ja tämä kissa tekee samoin. Kissa voi olla nyt oikea Sigge.
– Aivan uskomatonta. En voi vieläkään uskoa tätä, Storsved sanoo ja herkistyy.
Kissa pelkää ääniä
Hän muutti tammikuussa Vaasasta takaisin Närpiöön edesmenneen miehensä isän taloon. Yli 90-vuotias isä asuu edelleen samassa talossa ja Storsved hoitaa häntä.
– Sigge tykkäsi mieheni isästä. Kissa meni palattuaan hänen ovensa taakse ja halusi sinne sisälle. Se oli liikuttavaa.
Heti ensimmäisenä kotipäivänään kissa kävi eläinlääkärissä. Osa takkuisesta turkista ajettiin pois.
Haastattelun ajan kissa oli piilossa sohvan alla, mutta muuten se kulkee Storsvedin perässä, pökkii ja kehrää. Ääniä se pelkää paljon.
Storsved aikoo nyt siruttaa kolme kissaansa.
– Kissat ovat minulle kuin perheenjäseniä. Ne ovat lapsiani ja tärkeitä nyt, kun olen yksin miehen kuoleman jälkeen. Ne ovat kaikkeni.
