Sosiaalinen media on uskomaton paikka. Siellä koko maailma on yhteydessä keskenään, tai ainakin koko älypuhelimia tuijottava maailma.
Jos tulee tehneeksi ajattelemattoman päivityksen, myös kritiikkiä tulee heti. Puhutaan somekohusta ja someraivosta. Typeryyttä ei noin vain sallitakaan.
Olen ehtinyt seurata maailmaa (tarkoitettiin sillä sitten somemaailmaa tai sitä ihan tavallista) hyvin vähän viime aikoina. Kaiken takana on vauva, jonka kanssa muodostamaani pastellinsiniseen kuplaan kohut eivät yllä.
Tammikuun alkupäivinä meteli kävi kuitenkin niin kovaksi, että mekin kuulimme, mistä kohkattiin. Se oli tietenkin se imetyskuvakohu.
Kerrataan se nyt vielä: stylisti Teri Niitti julkaisi kuvan tuntemattomasta lentokoneessa imettävästä naisesta kera toiveen, että kanssaihmisiä voisi vähän ajatella kun imettää julkisesti. Sosiaalinen media ymmärrettävästi räjähti, ja Niitti sai valtavasti kritiikkiä.
Olin juuri imettämässä, kun kohu tavoitti kuplani. En ikävä kyllä istunut lentokoneessa matkalla New Yorkiin, kuten Niitin julkaiseman kuvan nainen. Olin kotona, piilossa kanssamatkustajien kameroilta.
Ymmärsin kuvan herättämän raivon. Oli todella tökeröä napata kuva tuntemattomasta ihmisestä ja julkaista se. Myös Niitin ajatuksiin julki-imetyksestä löysin kosolti vasta-argumentteja.
Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa kysyttiin ihan aiheellisesti: kumpi on tärkeämpää, Niitin herkät silmät vai pienen vauvan nälkä?
No niinpä. Ei siitä tarvinnut edes väitellä. Niitti oli ollut yksinkertaisesti typerä.
Niitti pyysi kuvaa anteeksi melkein heti. Se ei ollut mikään ”sori siitä” -tyyppinen epäpyyntö, vaan hän ilmoitti olevansa vilpittömästi pahoillaan harkitsemattomasta käytöksestään.
Nyt tullaankin siihen, miksi someraivo on lopulta niin luotaantyöntävää, vaikka se tapahtuisikin hyvän asian puolesta.
Aluksi raivon tarkoitus tuntui olevan, että Niitti pyytäisi anteeksi. Kun Niitti pyysi anteeksi, se ei riittänytkään. Niitiltä vaadittiin perusteluja kuvalle, vaikka eihän niitä ollut. Niitistä leivottiin imetysvastaisuuden pääpukaria, vaikka oikeasti hän oli vain ajattelematon pöljäke.
Helsingin Sanomat hyökki kohuun mukaan ja kysyi muun muassa tapakouluttaja Kaarina Suonperän mielipidettä asiaan. Suonperän, kuten kenen tahansa toimivat aivot omaavan ihmisen, mielipide oli tietenkin se, että Niitti oli toiminut typerästi.
Onko tämä nyt varmasti kaikille selvää? Teri Niitti toimi typerästi. Imetys on hieno asia, siitä huomauttelu taas ei ole.
On ilahduttavaa huomata, että leijonanosa Suomen (tai siis somen) kansasta on näin imetysmyönteistä.
En kuitenkaan lopulta säälinyt enää kuvan imettävää naista, vaan aloin sääliä Teri Niittiä.
Hänen anteeksipyyntönsä kommenttikenttä on karua luettavaa, eikä hän voi tehdä mitään osoittaakseen olevansa tarpeeksi pahoillaan.
Niitiltä vaaditaan käytöstapoja, kuten tässä tapauksessa oikein onkin. Käytöstapoja vaadittaessa täytyy kuitenkin muistaa myös itse käyttäytyä.
Se unohtuu usein ensimmäisenä, kun someraivo hyökyy ylle.
LAURA HILTUNEN
Kirjoittaja on kirjoittava kulttuurialan sekatyöläinen