Istun Lakeuden Ristin penkissä väen paljouden puristuksessa. Vieressäni nuori äiti tuudittelee pienokaistaan ja isä tallentaa kännykkäänsä kuoron riemullista laulua.
He ovat kuljettaneet koko syksyn 6-vuotiasta tytärtään seurakuntasalissa harjoituksissa, kuten parisataa muutakin perhettä joka viikko. Usein siellä on salin takapenkillä istuttu, kudottu sukkaa ja odoteltu ja seurattu harjoituksia. Muuta yhteyttä seurakuntaan ei perheellä tällä hetkellä olekaan.
Solina ei ole ensisijaisesti treenattu seurakunnan esiintyvä kuoro. Se on kuin pyhäkoulu, mutta maanantaisin. Ei ole pääsykokeita, sinne ovat kaikki lapset tervetulleita ja siellä ovat kaikki lapset hyväksyttyjä. Mennään ilon kautta. Lauletaan riemulla, nauretaan paljon ja ollaan kaikkien kavereita. Se on maksuton iloinen harrastus. Solina on seurakunnan lapsityötä parhaimmillaan. Kuten kuoron johtaja Suvi Lehtimäki sanoo, niin kuoron tarkoitus on rakastuttaa lapset musiikkiin ja Taivaan Isään.
Kuoro on toiminut jo vuodesta 2007 asti. Alkuvuosien 6–13-vuotiaat ovat kasvaneet jo ohjaajiksi nuoremmilleen. Laulun voima luo yhteisöllisyyttä sekä kuorolaisten kesken että nuorten lapsiperheiden välille. Kuoro on ajassa elävä, nuoren ihmisen elinvoimaa vahvistava. Solina kunnioittaa ihmisarvoa, rakastaa kaikkia lapsia ja heidän perheitään. Se on mitä suurimmassa määrin ulospäin suuntautuva ja varmasti rohkeasti hengellinen. Toivon, että myös toimintaedellytykset voidaan seurakunnan puolesta turvata tähän arvokkaaseen ja paljon lapsiperheitä tavoittavaan työhön.
Korvissa soi kuoron harjoitusten laulut ”Koko konkkaronkka” ja ”Jokainen on kaunis”. Ja itse tapailen säkeitä ”Taivaan Isän lähellä jokainen on tärkeä”.
Kiitos Solina ja jokainen sen parisataa ilo-laulajaa!
Hanna Mäkynen, mummu