Leevi Alahäivälä, 26, istahtaa urkujen ääreen, asettaa sormet koskettimille ja pian ilmoille kajahtavat Sibeliuksen Finlandian juhlavat sävelet.
Sointi on uljas, kuulijalle tulee tunne, kuin oltaisiin vaasalaisen yksiön sijaan prameassa katedraalissa. Alahäivälä kertoo saaneensa urut kotiinsa noin kuukausi sitten. Soittimen saanti on nuorelle urkurille pitkäaikaisen toiveen täyttymys– ja soittoharjoittelun kannalta myös välttämättömyys.
– Olen sokea ja siksi tarvitsen paljon toistoja. Urkureillahan on nuotit aina esillä heidän soittaessaan kappaleita. Tätä mahdollisuutta ei sokealla ole, koska pistenuotteja on mahdotonta lukea soittamisen aikana kummankin käden soittaessa urkuja. Kappale pitää siis saada iskostettua korviin ja lihasmuistiin, hän selvittää.
Alahäivälän urut ovat kotimaisen valmistajan virtuaaliurut.
– Näiden sisällä on siis tietokoneohjelma, jolla näitä soitetaan. Normaaleissa sähköuruissa ääni on toteutettu tietokoneella ja syntetisoitu, näissä ääni on äänitetty aidoista urkupilleistä. Tämän lähemmäs aitoja pilliurkuja ei pääse.
Häkellyttävä ilmaisuvoima
Leevi Alahäivälä puhuttelee urkumusiikissa sen valtava ilmaisuvoima.
Urkujen sointi on tullut hänelle tutuksi jo lapsuudesta lähtien Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jumalanpalveluksista, joissa Alahäivälän perhe käy viikoittain.
Käänteentekevä kolahdus oli lukion itsenäisyyspäivän juhla vuonna 2013, jossa Jimi Järvinen soitti uruilla Porilaisten marssia.
– Jotain liikahti sisimmässäni ja silloin viimeistään oivalsin, miten mahtava soitin urut onkaan.
Alahäivälässä virisi halu aloittaa urkutunnit, mutta sillä erää asia jäi muutamaksi vuodeksi. Pianotutkinnon suorittaminen Kuula-opistossa oli vielä kesken eikä musiikkiopistolla ylipäätään ollut urkuopetusta.
2016 Alahäivälä löysi itselleen urkuopettajan, mutta homma tyssäsi tuolloin melko pian.
Into syttyi uudestaan seuraavana vuonna Amerikan reissulla Utahissa, Salt Lake Cityssä, jossa Alahäivälä pääsi kokeilemaan konferenssikeskuksen urkuja The Tabernacle Choir At Templesquare -kuoron urkurin Bonnie Goodliffen kanssa. Kokemus oli järisyttävä.
Jyväskylän vaikea aika
Ylioppilaaksi valmistuttuaan 2017 Alahäivälä kävi pääsykokeissa Jyväskylän yliopistossa. Tarkoitus oli käydä katsomassa, millaiset kokeet ovat ja hakea seuraavana vuonna tositarkoituksella. Yllätys olikin melkoinen, kun muutaman viikon kuluttua postista kolahti kirje: tervetuloa opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta.
Myönteinen päätös yllätti niin, että Alahäivälä päätti hakea vuoden lykkäystä opintojen aloittamiselle. Välivuoden aikana hän teki loppuun Kuula-opiston päättötutkinnon pianosta ja valmistautui henkisesti omilleen muuttoon.
Tutkinnon hän suoritti erinomaisin arvosanoin. Uurastus palkittiin myös stipendillä.
Seuraavana syksynä alkoivat suomen opinnot Jyväskylässä. Syksyn syvetessä synkkeni Alahäivälän mieli. Hän ei viihtynyt opinnoissaan ja elämä tuntui raskaalta. Masennus eteni niin vaikeaksi, että mieleen hiipi jopa itsetuhoisia ajatuksia.
Syyslomalla Vaasassa Alahäivälä pääsi psykiatrisen avun piiriin. Alkoi toipumisen tie lääkityksen ja terapian tuella. Vuoden mittaisen sairausloman aikana Alahäivälälle kirkastui, että äidinkielen opettajaksi hän ei enää edes halunnut.
Iloa toipilasaikana antoivat musiikin kuuntelu ja lukeminen, erityisesti Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia, jonka Alahäivälä ahmaisi moneen kertaan. Hän sävelsi myös jonkin verran ja lähetti kaksi kappalettaan sävellyskilpailuun.
Elokuinen onnenpäivä
Uusia tulevaisuuden suunnitelmia pohtiessa mieleen nousi vahvasti musiikki.
– Tajusin, että musiikkiin olin tähdännyt jo lapsesta lähtien, en vaan ollut tajunnut sitä aiemmin.
12.8.2022 on päivä, josta tuli yksi Alahäivälän elämän onnellisimmista. Tuolloin hän sai tietää, että hänet oli hyväksytty Yrkeshögskolan Novian kirkkomusiikin opiskelijaksi.
Hän on viihtynyt opinnoissa erinomaisesti, oma urapolku on löytynyt.
Alahäivälä valmistuu kirkkomuusikoksi näillä näkymin vuonna 2026 pääaineenaan klassinen laulu ja sivuaineena urut. Jatko-opintoina kiehtoisivat musiikkipedagogin opinnot pääaineena urut. Ajatuksissa siintelee myös opintojen jatkaminen maisterin tutkintoon asti Sibelius Akatemiassa.
Tulevaisuudessa hän haluaisi työskennellä esimerkiksi urkuopettajana ja freelancer-muusikkona. Säveltäminenkin kiehtoo.
Sokeus ei ole ammattiaikeille este.
– Kuuluisat sokeat urkurit ovat olleet myös hyviä urkuopettajia.
Yksi heistä on Notre Damen katedraalin nyt jo eläkkeelle jäänyt sokea urkuri Jean-Pierre Legau. Alahäivälä lähetti ranskalaisurkurille kirjeen, jossa pyysi ammatillisia neuvoja. Legau valoi pitkässä vastauskirjeessään uskoa nuoreen suomalaiseen urkuriin.
Hän kehotti minua vain tekemään parhaani, ympäröimään itseni hyvillä ihmisillä, joilla on hyviä neuvoja, ja opiskelemaan pistenuotteja todella ahkerasti.
Alahäivälän musiikkimaku ei rajoitu kirkko- tai klassiseen musiikkiin. Vapaa-ajalla hän kuuntelee monenlaista. Kotimaisista artisteista suosikkeja ovat muiden muassa Ramses II ja Käärijä. Näin joulunaikaan Alahäivälälle maistuvat Raskaan joulun sävelet.