Viikonloppuparkanolaisiksi muututtuamme valtatie 19 ja kolmostie ovat tulleet tuttuakin tutummiksi. Erityisen mielenkiintoinen tuttavuus ovat olleet teiden liikenne ja liikennejärjestelyt, kun väliä ajaa eri vuorokaudenaikaan peräkärry perässä tai ilman.
Lähdetään matkaan Seinäjoelta ja ihmetellään heti kättelyssä: Ennen kuin päästään edes valtatie 19:lle, körötellään osa matkasta kuuttakymppiä riutuneen lentokenttäalueen viertä (jota joku humoristi myös tulevaksi logistiikka-alueeksi kutsui ja kaavaili jopa lentokenttähotellia) kahden ahtaan liikenneympyrän kautta viimein ohikulkutielle.
Tällaisen "sujuvan kulun" suoran rampin sijaan ovat päättäjät meille Seinäjoella ja Ilmajoella halunneet.
Sitten päästäänkin jo 19:n ja kolmostien risteykseen, josta tuli oikeasti sujuva kahdella ratkaisulla. Ensin etelästä Seinäjoen suuntaan erkaneva liikenne sai oman kääntymiskaistan. Sitten Seinäjoelta tuleville vaihdettiin stop-merkki kolmioon.
Edes ruuhka-aikoihin perjantaina Seinäjoelta tuleva liikenne, raskaskaan, ei enää seiso entiseen malliin risteyksessä, joten mihin sitä suunniteltua massiivista eritasoliittymää risteyksessä tarvitaan.
Liikenneympyrä vielä sujuvoittaisi Seinäjoen suunnan liikennettä, mutta se kuulemma hidastaisi Kurikasta tulevaa liikennettä. Jos eritasoliittymä on pakko tehdä, se voisi olla ehdotetun yksinkertainen.
Siinä Seinäjoelta etelän suuntaan jatkava liikenne ohjataan oikealle erkanemiskaistaa, joka alittaa valtatien 3 ja liittyy siihen riittävän pitkän kiihdytyskaistan kautta.
Jatketaan sitten kolmostien ohituskaistoille. Ne ovat etelänkin suuntaan osan matkaa kaksikaistaisia, mutta kapenevat sitten yksikaistaisiksi. Rajoitus niillä on koko vuoden satasessa.
Miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää, että niin ohituskaistalla kuten muuallakin satasen alueella peräkärry perässä saa körötellä vain kahdeksaakymppiä. Talvisaikaan satasen ohitustiellä on pian perässä valon vilkuttajia ja muita merkin näyttäjiä, kun olen tien tukkona.
Mutta mihinkäs kaiteiden välissä väistät. Kokenut liikennepoliisi sanoi, että harva peräkärryä vetävä itsekään tietää yhdistelmää koskevasta rajoituksesta saati sitten muut.
Peräkärryn kanssa olen huomannut myös oudon ja uuden ilmiön. Kun sitten tulee sopiva ohituspaikka, näytän takana tuleville ohitusmerkkiä eli vilkutusta oikealle, mutta mitään ei tapahdu.
Hiljennän nopeutta ja toistan. Sama juttu.
Eivätkö nykykuskit tiedä, piittaa tai ymmärrä vanhan kunnon ohitusmerkin merkitystä. Toki nykyautoissa mukavuusvilkut ja kaistanvaihtoautomatiikka saattavat vilkauttaa useamman kuin yhden kerran, mutta kyllä merkin pitäisi erottaa kääntymisvilkutuksesta.
Peräkärryttä ajellessa olen pohtinut Parkanon metsillä, onko tämä ilmiö syynä siihen, miksi teiden ritarit eli rekkakuskit eivät enää näytä ohitusmerkkiä takana tulevalle autoletkalle. Vuosien aikana vain muutama rekka on tuolla välillä näyttänyt ohitusmerkkiä vapaan suoran auetessa, karavaanarit järjestään.
Onko syynä rekkakuskien välinpitämättömyys muuta liikennettä kohtaan. Vai ovatko he yksinkertaisesti kyllästyneet näyttämään ohitusmerkkiä takana tuleville, kun siitä huolimatta takana vain roikutaan eikä lähdetä ohittamaan.
Toivon jälkimmäistä.
ARTO TAKALAMPI