Suomessa luotetaan siihen, että apu tulee, kun hätä iskee. Tämä luottamus perustuu pitkälti sivutoimiseen pelastustoimeen – järjestelmään, joka nojaa tavallisten ihmisten poikkeukselliseen sitoutumiseen. Sivutoimiset pelastajat ovat usein ensimmäisinä paikalla, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Ilman heitä pelastustoimen kattavuus ja vasteajat heikkenisivät merkittävästi.
Hyvinvointialueiden rahoitusongelmat ovat kuitenkin ajaneet sivutoimisen pelastustoimen ahtaalle. Säästöjä haetaan koulutuksesta, harjoituksista, varustehankinnoista ja korvauksista. Yksittäin nämä päätökset näyttävät pieniltä, mutta yhdessä ne muodostavat vaarallisen kehityksen: toiminnan edellytykset heikkenevät ja motivaatio murenee.
Sivutoiminen pelastustoimi ei perustu pakkoon, vaan vapaaehtoiseen sitoutumiseen. Se toimii vain niin kauan kuin ihmiset kokevat työnsä arvostetuksi ja järkeväksi. Usein todetaan, etteivät sivutoimiset pelastajat ole mukana rahan vuoksi. Tämä pitää paikkansa, mutta se ei tarkoita, etteikö resurssien vähentäminen olisi ongelma. Kyse on arvostuksesta. Kukaan ei odota rikastuvansa, mutta jokainen odottaa turvallisia varusteita, laadukasta koulutusta ja reilua kohtelua.
Rahoituspaineet näkyvät jo alan rekrytoinnissa. Nuorten on yhä vaikeampi sitoutua vaativaan ja vastuulliseen tehtävään, jos vastineena tarjotaan epävarmuutta ja jatkuvia leikkauksia. Tämä kehitys ei pysähdy itsestään. Kun osaajat lähtevät tai eivät tule mukaan, tilannetta ei korjata nopeasti.
Erityisen huolestuttavaa on alueellisen eriarvoisuuden kasvu. Kaupungeissa päätoiminen pelastustoimi pystyy paikkaamaan puutteita, mutta monilla maaseutualueilla sivutoiminen pelastustoimi on käytännössä ainoa turva. Kun sen toimintakykyä heikennetään, turvallisuus alkaa heiketä, eli onko turvallisuus riippuvainen asuinpaikasta.
Pelastustoimi ei ole tavallinen budjettirivi. Sen vaikutukset näkyvät vasta silloin, kun jokin menee pahasti pieleen. Turvallisuus on investointi, ei menoerä. Hyvinvointialueiden taloushaasteet ovat todellisia, mutta sivutoimisen pelastustoimen rapauttaminen ei ole ratkaisu – se on riski.
Jos sivutoiminen pelastustoimi heikkenee liikaa, sen korjaaminen jälkikäteen tulee kalliiksi. Sekä rahassa että inhimillisesti.