Joulu oli menneinä vuosikymmeninä todellinen kirja-alan sesonki. Jokaisella ikäryhmällä oli tuttuja kirjasuosikkeja ja erilaisten sarjojen kerääminen oli suosittua vielä 1970-luvulla. Kirjakauppias Harri Pihlaja ehti pitää omaa liikettään 38 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään 2010. Lehtimäkeläisyrityksen historia juontuu kuitenkin paljon kauemmaksi.
– Liikkeen perusti Lehtimäen kanttori Aaro Vallinmäki 1926. Hän oli Santeri Alkion veli, jonka sukunimi oli peräisin Laihialla sijainneen kotitilan nimestä. Vanhempani ostivat Vallinmäen kirjavaraston, sillä hänen poikansa oli siirtynyt opettajaksi Hollolaan. Isä ja äiti aloittivat kaupanpidon 1954 ja minä puolestani avasin 1978 kirjakaupan ja tilitoimiston, kertoo Pihlaja.
Aluksi Pihlajan isällä oli ollut leipomo ja kahvila, mutta hän avasi tilalle kirjakaupan. Isän isoisä, raumalainen leipurimestari Emil Lindström oli tullut 1884 Alajärvelle ja ottanut käyttöön Leivo-sukunimen. Hän osti aikanaan kaikille lapsilleen leipomot. Yksi niistä toimii vieläkin neljännen sukupolven pyörittämänä Vetelin Räyringissä, K. Leivon leipomo Oy:nä.
Pihlajan vanhemmat joutuivat hakemaan kirjakauppaoikeudet Suomen Kustannusyhdistykseltä. Kaikki oli hyvin rajoitettua aina 1970-luvulle saakka, esimerkiksi kirja-alan hintasäännöstelyjärjestelmä loppui vasta tuolloin. Kirjat tulivat kaikkiin kirjakauppoihin Kustannusyhdistykseltä tilimyyntiin.
– Toisaalta se oli oikea kulttuuriteko, että kirjauutuudet saatiin samaan aikaan maaseudulle ja kaupunkiin.
Vapaa-ajan ja varallisuuden kasvu näkyi kirjamyynnissä. Vuosien 1959–1969 aikana Kirjavälityksen liikevaihto kasvoi viidestä miljoonasta markasta yli 14 miljoonaan. Eniten kasvoi tuona aikana ajanvietekirjallisuuden myynti. Kirjakaupoista hoidettiin myös lehtien vuosikertatilausten ja irtonumeroiden ja koulutarpeiden myyntiä.
Pihlajan ensimmäiset lahjaksi saadut kirjat olivat Nuorten Toivekirjaston kirjoja. Se oli WSOY:n nuortenkirjasarja, jota julkaistiin 265 osaa 1950-luvulta 1980-luvulle. Joulun tienoo oli 1950-luvulla kiireistä aikaa kirjakaupassa. Pitäjässä oli kolmisen tuhatta asukasta, ja myös koulut ja kirjaston kirjat hankittiin oman kunnan kirjakaupasta.
Joulumyynti pääsi vauhtiin vasta itsenäisyyspäivän jälkeen vielä 1970-luvulla. Itsenäisyyspäivänä liikkeen ovet olivat kiinni, ja näyteikkuna laitettiin joulukuntoon.
– Pyöritimme kirjakauppaa vaimon kanssa kahdestaan, tosin hän työskenteli lisäksi pankissa. Toisinaan oli kiireapulaisia, joulunalusviikot menivät kyllä ilman ruokataukoja, Pihlaja kertoo.
Suosittuja lahjoja olivat niin sotakirjat, Väinö Linnan ja Laila Hietaniemen teokset. Lapsille laitettiin Aku Ankan taskukirjoja ja jonkin verran myös lehtitilauksia. Tunnetut eräkirjailijat kuten A. E. Järvisen teokset päätyivät moneen pukinkonttiin ja keittokirjoja myytiin tasaisesti.
– Sitten alkoi kasvaa myös monenlainen harrastuskirjallisuus, nikkaroitiin, retkeiltiin ja Toivelaulukirjoja meni joululahjoiksi todella paljon 1980-luvulla. Myös monenlaiset lautapelit kuuluivat valikoimaan.
Kirjakääröt tekevät joulun.
– Voisin sanoa, että kirja on joulun tärkein lahja perheessämme. Kirjat herättävät ajatuksia ja katkaisevat kiireen.
Sadut ovat säilyttäneet suosionsa ja niitä on luettu vanhoja suosikkeja, kuten Pientä tulitikkutyttöä, mutta myös uutuuksia.
– Meillä on kolme lasta. Ostimme heillekin joululahjaksi satukirjoja ja luimme niitä ääneen. Tämä tottumus näyttää siirtyneen seuraavallekin sukupolvelle, iloitsee Pihlaja.
Pihlajan omia suosikkeja ovat historiapohjaiset teokset. Joulunpyhinä saattaa kirja tulla luetuksi yhteen kyytiin.
– Luen erittäin mielelläni Antti Tuurin teoksia. Sieltä löytyy tuttuja paikkoja, sillä pappa muutti 1920-luvulla Kanadaan. Isänkin oli tarkoitus muuttaa siirtolaiseksi, ja hän asui siellä 1956 jo kolme kuukautta, mutta tuli takaisin, koska äiti ei halunnut lähteä.
Etelä-Pohjanmaa oli edelläkävijä kirjallisuuden tuomisessa maaseudun ihmisten ulottuviin. Vain 16-vuotias lapualainen Jaakko Vihtori Hissa (1868 – 1952) oli perustanut vuonna 1884 Lapualle Suomen ensimmäisen maaseutukirjakaupan. Tuohon aikaan suomenkielinen kirjallisuus oli kallista, joten Hissa aloitti itse myös kustannustoiminnan.
JOHANNA HEIKKILÄ