Uudessa sisustustrendi wabi-sabissa eläminen saa näkyä.
Vuoden 2018 sisustustrendiksi on iltapäivälehdissä ja ulkomaisissa naistenlehdissä kaupattu wabi-sabia. Sillä tarkoitetaan sisustustyyliä, jonka kulmakiviä ovat rento huolettomuus ja luonnonläheisyys.
Ideologiaan kuuluvat käsintehdyt, kestävät tuotteet, aidot taulut, ajan patina ja järkevä kuluttaminen. Mikä parasta: kauneutta voi nähdä myös keskeneräisyydessä.
Katariina Filppula asuu miehensä Kalle Peltosen ja kahden lapsensa kanssa isovanhempiensa vanhassa rintamamiestalossa Hämeenlinnassa.
Filppula pitää kerrostumista, eikä hän ole halunnut remontoida taloa kokonaan uudeksi. Se on aiheuttanut pulmia, kun esimerkiksi kunnon eteistilaa ei ole. Keittiön nurkassa nököttääkin röykkiöittäin kasseja, muun muassa lapsen luistelukamat, pari päiväkotikassia ja koulureppu.
Kuten niin moni muukin perheellinen, Filppula tuskailee tavaramäärän kanssa. Kaikelle ei yksinkertaisesti ole paikkaa. Unelmien kodissa olisi.
Arki on kuitenkin toista. Keittiön pöydällä on ompelukone, sillä ompelutyö on kesken. Päiväkotiin lähtevät tavarat odottavat nurkassa, sillä parin päivän päästä on taas luistelua.
Vaikka ensisilmäyksellä näyttäisi, että Filppulalla on paljon tavaraa ja kaaos, totuus on toinen. Kaappien ovien takana tavarat ovat organisoiduissa riveissä ja pinoissa konmari-tyyliin. Pölyä ei ole pinnoilla, ja kestokassit ovat pestyjä.
–Kiire ajaa siihen, että jää läjiä. Kodin ulkonäkö ja siivousideologiani eivät aina kohtaa.
Filppulaa ahdistaa, jos hänen kotiaan arvioidaan ja vieraiden silmät pyörähtelevät.
Hän itse näkee kauneutta keskeneräisyydessä ja siinä, että ympärillä olevilla huonekaluilla ja tavaroilla on tarinoita ja merkityksiä.
Rintamamiestaloa on remontoitu pääosin kierrätysmateriaaleilla.
Filppula kyttäsi haluamaansa kallista parkettia nettikirppiksiltä. Kun sitä lopulta löytyi, parkettipaketteja haettiin kolmelta paikkakunnalta. Idea muussakin sisustuksessa on, ettei mikään ole uutta vaan ekologisesti kestävää.
Tädin lankakaupasta on muistona iso hylly. Filppula suunnitteli tekevänsä siitä skandinaavisen lehtihyllyn, mutta toistaiseksi salmiakin malliset hyllyt toimivat Linnea Peltosen, 5, eläinhotellina.
Lipasto on Helvi-mummon ja sohva kirppislöytö. Useat huonekalut ovat seuranneet Filppulaa jo opiskeluajoista asti.
Astiat ovat lähes kaikki perittyjä. Filppulaa miellyttää ajatus, että kattauksissa on muistoja, kuten myös keittiön keltaisessa pöydässä, joka on kuullut tarinan jos toisenkin.
Jokaiseen esineeseen ja huonekaluun liittyykin jokin tarina. Kuten nyt vaikka oransseihin kertakäyttökuppien pidikkeisiin, jotka Filppula on säästänyt. Ne on valmistettu isän vanhassa työpaikassa ja ovat oman aikansa humoristinen tuote.
–Ne puhuttelevat.
Filppulan elämänkatsomukseen ja -sisustustyyliin myös kuuluu, ettei lasten leikkejä ja inspiraatiota rajoiteta.
Leikit kantautuvat omasta huoneesta alakertaan. Käytännössä keittiön viereinen huone onkin leikkihuone.
–Tärkeämpää on, että tehdään ja toteutetaan asioita. Sitä paitsi näin perhe on yhdessä ja näen lasten leikit ja niiden eri vaiheet.
Filppula muistuttaa, ettei sotkua tule, jos ei tee mitään. Silloin ei myöskään opi taitoja, joita elämässä tarvitaan.
–Luovuudelle pitää olla kotona tilaa.
Kalle Peltonen jakaa Filppulan kanssa saman ideologian.
–Meillä on sama maku, ja pidämme samanlaisista asioista. Meissä kummassakin on sitä vikaa, että säilytämme paljon vanhaa. Joskus olisi kätevämpää ostaa uutta, mutta jurnutamme ja entistämme. Lopputulos on yleensä hyvä, vaikka siihen pääseminen saattaa kestää.
Kellari on Peltosen valtakuntaa. Hän unelmoi kunnon autotallista, kun taas Filppulan unelmien kodissa olisi kodinhoitohuone, kunnon eteinen ja askarteluhuone, jossa kaikki projektit saisivat olla levällään.
Elämässä ei aina voi valita, mitä se tuo tullessaan. Filppulan sisko kuoli viime kesänä ja hänen tavaroitaan on eri puolilla taloa.
–Nopeat liikkeet tavaran hävittämisessä eivät ole minua. Siskon tavarat ovat osa sukupolvien jatkumoa. Haluan, että siskon lapselle jää hänestä myös aineellisia muistoja, joten säilytän osan tavaroista hänen aikuisuuden kotiaan varten. Elämä tarjoilee tilanteita, jotka pitää hyväksyä ja käsitellä, vaikkei aina haluaisikaan.
Siskon tavaroita on nyt myös Filppulan ja Peltosen omassa kodissa. Krumeluurikattokruunu löysi paikkansa nopeasti. Se muistuttaa rakkaasta ja värikkäästä siskosta.
Juttu on julkaistu lehdessä 30.12.