Äidin ja tyttären tiivis yhteiselo edellyttää huomaavaisuutta puolin ja toisin, Tuusulan ja Rovaniemen väliä reissaava isoäiti Sisko Ahmasalo sanoo.
Lapsenlapset vetävät isovanhempia puoleensa magneetin lailla.
Rovaniemeläinen Sisko Ahmasalo jos kuka tietää tämän. Hän on kulkenut kohta kaksi vuotta säännöllisesti Rovaniemen ja Tuusulan väliä.
Tuusulassa asuu tyttären perhe, jossa on yksi lapsi ja toinen tulossa. Isoäiti kuskaa lapsenlasta päiväkotiin ja sieltä pois sillä aikaa, kun vanhemmat käyvät töissä.
–Kun vie aamulla lapsen tarhaan ja illalla hakee hänet, ehtii olla kuusi tuntia töissä. Se ei riitä pääkaupunkiseudulla, jos aikoo tehdä töitä ja uraa. Turvaverkko on usein olematon niillä, jotka ovat lähteneet pohjoisesta etelään töiden perässä.
Tuusulassa hän viipyy aina kolme viikkoa kerrallaan. 66 vuoden ikää lähestyvä tilitoimistoyrittäjä on vähentänyt asiakkaiden määrää niin paljon, että hän selviytyy töistä viikossa Rovaniemellä.
Kun Ahmasalo alkoi oleskella säännöllisesti Tuusulassa, hän asui aluksi tyttären perheen luona. Se ei kuitenkaan tehnyt hyvää tyttären parisuhteelle. Niinpä vävy kunnosti anopilleen asunnon samaan kiinteistöön, missä perheen koti sijaitsee.
Ahmasalon mielestä äidin ja tyttären on lisäksi hyvä ottaa silloin tällöin etäisyyttä toisistaan.
–Kolme viikkoa on maksimiaika, sen jälkeen tarvitaan hajurakoa. Viikossa rauhoitutaan ja ehtii jo tulla taas ikävä.
Hän sanoo, että äidin ja tyttären tiivis yhteiselo vaatii huomaavaisuutta.
–Tytär osaa kyllä hillitä itseään. Minulla pitäisi myös olla malttia pitää suunsa kiinni.
Ahmasalolle matkat Tuusulaan ovat tavallaan toinen kierros isoäitinä.
Kun hänen poikansa lapset olivat pieniä, Ahmasalo vietti paljon aikaa heidän kanssaan. Nyt pojan lapset ovat jo yläasteella ja lukiossa.
–He eivät enää tarvitse minua samalla tavalla kuin ennen, isoäiti sanoo.
RIKU LAVIA