Sisäministeriön näkemyksen mukaan venäläisen oligarkin, Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvan Gennadi Timtshenkon ja tämän perheenjäsenten kansalaisuuspäätöksissä vuosina 1999 ja 2000 ei ole toimittu sen aikaisen kansalaisuussääntelyn vastaisesti.
Sisäministeriö toteaa muistiossaan, ettei sillä ole jälkeenpäin mahdollista ottaa kantaa siihen, miten silloinen Ulkomaalaisvirasto on käyttänyt sille kuulunutta harkintavaltaa yksittäisissä päätöksissä.
– Ministeriö ei siten sen käytössä olevan aineiston perusteella voi arvioida esimerkiksi sitä, miten edellä mainittua kansalaisuushakemusten tueksi esitettyä selvitystä on Ulkomaalaisvirastossa arvioitu kansalaistamista koskevassa päätösharkinnassa. Ministeriön näkemyksen mukaan myöskään muita keinoja asian selvittämiseksi ei olisi käytettävissä, eikä tällaisen jälkikäteisarvion tekeminen yli 20 vuotta vanhoista päätöksistä olisi muutoinkaan tarkoituksenmukaista, muistiossa sanotaan.
Ministeriön mukaan asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta enempiin toimiin.
Ulkomaalaisvirasto oli Maahanmuuttoviraston edeltäjä.
Ministeriö: Kiirehtimispyynnöt tavanomaisia
Huhtikuun 19. päivälle päivätyssä muistiossa mainitaan, että Timtshenkojen kansalaisuushakemusten kohdalla on esitetty kiirehtimispyyntöjä. Ministeriön mukaan pyyntöjen esittäminen kansalaishakemusten käsittelyssä vaikuttaa olleen tavanomaista.
– Sisäministeriöllä ei ole käytössä tarkempaa tietoa siitä, minkälaiset seikat yleensä johtivat hakemuksen kiirehtimiseen, ja olisiko tällaisia seikkoja edes kyseiseltä ajalta yksilöitävissä, koska kyse oli tapauskohtaisesta harkinnasta.
Ministeriö katsoo, ettei ole mahdollista arvioida, onko asiassa menetelty tavanomaisesta käsittelyjärjestyksestä poiketen.
Supon lausuntoa ei pyydetty - ei tarkempaa tietoa asiasta
Timtshenkojen kansalaisuusasian kohdalla on julkisuudessa ollut esillä myös suojelupoliisin lausunnon pyytäminen. Ministeriön selvityksen perusteella lausuntoa ei asiassa pyydetty.
– Kansalaisuushakemuksen käsittelyä koskevan aineiston perusteella kyseessä olevien kansalaisuushakemusten käsittelyn yhteydessä ei ole pyydetty suojelupoliisin lausuntoa. Maahanmuuttoviraston laatimissa kansalaisuushakemusten käsittelymenettelyä kuvaavissa muistioissa ei ole tarkempaa tietoa lausunnon pyytämiseen liittyvästä harkinnasta.
Ministeriö toteaa, että voimassa ollut kansalaisuuslaki ei edellyttänyt Ulkomaalaisvirastoa pyytämään supolta lausuntoa. Lausuntoa vaadittiin kansalaisasetuksessa vuoden 1997 muutokseen asti. Sen jälkeen lausunnon pyytäminen jäi Ulkomaalaisviraston harkinnasta riippuvaiseksi.
– Käytettävissä olevan aineiston mukaan Ulkomaalaisvirasto on aikoinaan tiedustellut suojelupoliisilta, miten suojelupoliisi toivoo meneteltävän lausunnon antamisen osalta asetuksen muuttamisen jälkeen. Suojelupoliisi on lausunut, että se pitää riittävänä menettelyä, jossa se seuraa kansalaisuushakemuksia ulkomaalaisrekisteristä, ja tarvittaessa ilmoittaa Ulkomaalaisvirastolle tarpeen lausua yksittäiseen hakemukseen liittyen.
Supo ei informoinut ministeriön johtoa turvallisuusselvityksen keskeyttämisestä
Sisäministeriö sai valmiiksi myös selvityksen suojelupoliisin toiminnasta liittyen sen entiseen työntekijään Matti Saarelaiseen. Saarelainen työskenteli Ulkomaalaisvirastossa, kun Timtshenkolle myönnettiin kansalaisuus pikavauhtia ja myöhemmin muun muassa suojelupoliisissa. Hän erosi supon tehtävästään viime vuoden lokakuussa.
Selvityksessä otetaan kantaa muun muassa Saarelaista koskevan turvallisuusselvityksen uusimiseen viime vuoden toukokuussa ja prosessin perumiseen noin kuukautta myöhemmin.
Sisäministeriön mukaan suojelupoliisi informoi ministeriön ylintä johtoa turvallisuusselvityksen keskeyttämisestä vasta puoli vuotta myöhemmin joulukuussa. Asiasta oli uutisoitu laajasti jo loka-marraskuussa.
– Suojelupoliisin olisi tullut viipymättä informoida sisäministeriön ylintä johtoa Saarelaista koskevan selvityksen keskeyttämisestä sitä koskevan päätöksen jälkeen kesäkuussa eikä vasta puoli vuotta myöhemmin joulukuussa. Tiedon saaminen olisi ollut tarpeen esimerkiksi sisäministeriön ja sen hallinnonalan riskienhallintaprosessin ja valvontavelvollisuuden kannalta, selvityksessä sanotaan.
Supolla ei hyvää syytä sivutoimen pimittämiseen ministeriöltä
Sisäministeriön mukaan suojelupoliisi on laiminlyönyt ministeriön informointia myös Saarelaisen sivutoimiasiassa. Ministeriö kertoo pyytäneensä tammikuun lopulla supolta tietoa siitä, onko Saarelaisella eläköitymisen jälkeen side suojelupoliisiin. Supo vastasi, että Saarelainen on aikanaan virassa toimiessaan ollut perustamassa ICE:n (Intelligence College in Europe) akateemista verkostoa yhteistyössä Vaasan yliopistossa toimivan kompleksisuustutkimuksen tutkimusryhmän kanssa.
Ministeriön mukaan suojelupoliisi ei kuitenkaan toimittanut asiasta sivutoimi-ilmoitusta ja siitä syyskuussa 2021 tehtyä päätöstä kuin vasta tämän vuoden maaliskuun lopulla. Asia oli samana päivänä tullut ilmi Iltalehdessä.
Sisäministeriön mukaan sivutoimen ilmoittamatta jättäminen loukkasi poliisin hallinnosta annettua lakia ja sisäministeriön asetustasoisessa työjärjestyksessä säädettyyn valvontatehtävään perustuvaa tiedonsaantioikeutta. Ministeriö toteaa, että suojelupoliisi ei ole osannut antaa hyvää syytä menettelylleen.
– Havainto herättää vähintäänkin kysymyksen suojelupoliisin asiakirjahallinnon ja sisäisen tiedonkulun tilasta.
Supon sisäinen tarkastus aiotaan tarkastaa
Selvityksessään sisäministeriö kiinnittää suojelupoliisin huomiota sen informointivelvollisuuteen sisäministeriölle, tietojen antamiseen ministeriölle sen valvojana, supon dokumentointivaatimukseen, julkisuuslain noudattamiseen sekä asianosaisten kuulemista koskevan sääntelyn noudattamiseen ja hyvän hallinnon takeiden kunnioittamiseen.
Ministeriön mukaan mainitut tarkastushavainnot ja niiden pohjalta tehdyt huomiot ovat niin merkittäviä, että ministeriö aikoo myöhemmin tarkastaa suojelupoliisin sisäisen tarkastuksen ja sen, miten suojelupoliisissa toteutetaan määräystä riskienhallintapolitiikasta.
Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari sanoo tiedotteessa, että supossa tutustutaan selvitykseen ja arvioidaan sen pohjalta tarvittavat toimenpiteet. Hänen mukaansa kehittämistarpeet liittyvät erityisesti riskienhallintaan. Sisäisessä tarkastuksessa on hänen mukaansa jo korostettu, että jatkossa omaan henkilöstöön liittyvien riskien käsittelyyn pitää olla selkeät menettelytavat.
– Vaikka kyse on pääosin yli 20 vuotta sitten tapahtuneista asioista, on selvää, että asian käsittely olisi voinut mennä suojelupoliisissa paremmin. Työmme onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että salassa pidettävä tieto pysyy salassa. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että suomalaisen yhteiskunnan luottamus suojelupoliisiin säilyy. Se edellyttää esimerkiksi sitä, että suojelupoliisin julkiset asiakirjat ovat myös median käytettävissä, Pelttari sanoo tiedotteessa.