Suomessa ehkä syntyy työmarkkinasopimus, jota hallitus kutsuu kilpailukykysopimukseksi.
Hankkeessa oli alun perin kyse pääministeri Juha Sipilän (kesk.) henkilökohtaisesta projektista, joka alkuperäisessä muodossaan ajoi näyttävästi karille ja upposi.
Jäljellä on pyrkimys alentaa työn yksikkökustannuksia, mikä tarkoittaa sitä, että jatkossa työn teettämisen pitäisi olla Suomessa halvempaa kuin nyt. Parhaimmassa tapauksessa Suomeen syntyy uusia työpaikkoja sopimuksen vaikutuksien ansiosta.
Lännen Media kertoo, kuinka monta neuvottelukierrosta tähän tilanteeseen pääsemiseksi on tarvittu.
1. Kierros – kunnianhimoinen, mutta naiivi
Huhtikuun 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja ennen hallituksen muodostamista vaalit voittaneen keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoo, että hän haluaa sopia yhteiskuntasopimuksesta ennen hallituksen muodostamista.
Kyseessä on nopea ja kunnianhimoinen yritys, joka kuitenkin on naiivi aloite Sipilältä. Kun työehtosopimuksilla on puolitoista vuotta voimassaoloaikaa jäljellä, on epärealistista odottaa, että työntekijäpuoli suostuisi mittaviin työehtojen heikennyksiin muutamassa päivässä.
Julkiseen keskusteluun jää elämään esitys työajan pidentämisestä 100 tunnilla. Elinkeinoelämän keskusliitto EK oivaltaa, että Sipilä ajaa politiikkaa, joka on ylittämässä EK:n itsensä realistisina pitämät työmarkkinatavoitteet.
2. Kierros – hikistä kesäsaunomista
Kesällä 2015 Sipilä saunottaa työmarkkinaherroja Kesärannassa.
Tapaamisissa on kesäisen hyvä henki, mutta mainittavia liikahduksia asetelmiin ei tule. Työntekijöiden edustajat kehottavat tuoretta pääministeriä luopumaan pakon käyttämisestä kilpailukyvyn parantamisessa. Ay-johtajat huomauttavat, että työehtosopimuksien ollessa voimassa ammattiliitot eivät ole valmiita hyväksymään isoja heikennyksiä sopimuksien ehtoihin.
Saunakutsut herättävät ay-johtajissa orastavaa luottamusta pääministeriä kohtaan.
3. Kierros – yhteenotto alkaa
Elokuun 3. päivänä alkaa neuvottelukierros, jota vetämään Sipilä palkkaa entisen valtakunnansovittelijan Juhani Saloniuksen. Hallitus on voimansa tunnossa ja pitää uppiniskaisesti kiinni 5 prosenttiyksikön raakojen heikennysten luvusta, jolle SAK sanoo heti kättelyssä "ei kiitos". Paljon istuntoja, vähän liikahduksia.
EK pysyy vielä tiukasti hallituksen helmoissa ja luottaa SSS-trion poliittiseen voimaan.
Rupeaman alkaessa Kesärannassa julkaistaan kapulakielinen tiedote, jossa takarajaksi asetetaan 21. elokuuta. Siihen mennessä osapuolten pitäisi sopia: "1.Täsmällisestä tavoitteesta työmarkkinaosapuolille ottaen huomioon hallituksen reunaehdot kilpailukyvyn ja muutosturvan parantamisesta. Laskelman toimien vaikutuksista kilpailukykyyn tekee hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa sopiman mittaustavan mukaisesti. 2. Prosessista 22.8.2015 ja 31.1.2017 väliseksi ajaksi."
Insinöörimäisen tarkka prosessiohjaus sopii työmarkkinapolitiikkaan yhtä huonosti kuin alkoholiton olut miesten saunailtaan.
Korkeasti koulutettujen Akava ja toimihenkilöiden STTK olisivat valmiita "prosessiin", koska järjestöissä pelätään hallituksen heikentävän työntekijöiden asemaa hyvin ikävillä toimilla, jos neuvottelut kariutuisivat.
Kolme viikkoa vierähtää, eikä mitään tapahdu. Pääministeri turhautuu, minkä hän avoimesti kertoo.
Salonius vihjaa lopputiedotustilaisuudessa, että toimeksianto oli epärealistinen.
4. Kierros – pakkolait pöytään
Hallitus esittelee "pakottavan lainsäädäntönsä". Kansa alkaa puhua pakkolaeista, ja perussuomalaisten gallup-kannatus romahtaa.
Lakipakettiin sisältyvät vuorolisien leikkaukset suututtavat pienipalkkaiset työntekijät. Julkisen sektorin työntekijät pillastuvat lomien leikkausaikeista. Perjantaina 18. syyskuuta palkansaajien keskusjärjestöt pitävät yhteisen mielenilmauksen. Helsingissä jyrisee enteellisesti ukkonen.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja järjestön hallituksen enemmistö ovat koko ajan ymmärtäneet, että Suomen kilpailukykyä on parannettava työpaikkojen luomiseksi, mutta keinoista SAK ja EK ovat olleet eri mieltä. SAK esittelee työmarkkinoiden kriisisopimuksensa mielenosoitusta seuraavalla viikolla ja tarjoaa palkkoihin nollaratkaisua.
Pääministeri Sipilä on toivonut vaihtoehtoa lakipaketille. Maanantaina 28. syyskuuta hallitus ja työmarkkinapomot kokoontuvat jälleen Kesärannassa. Yllätys on melkoinen, kun he kertovat, että kahvia juodessa olikin kivaa – oikeastaan niin kivaa, että vielä kannattaa yrittää. Sipilä kertoo, että hallitus on valmis luopumaan vuorolisien leikkauksista. Sen sijaan lomarahoista leikattaisiin pois noin 30 prosenttia.
Alkaa perinteinen kahden kuukauden neuvottelurupeama. Marraskuun alussa saavutetaan lähes läpimurto ja sovitaan, että marras-joulukuun vaihteessa EK, KT Kuntatyönantajat, SAK, Akava ja STTK pitäisivät "hyväksymiskokoukset".
EK ilmoittaa ennen huipennusta, ettei se enää jatkossa tee keskitettyjä sopimuksia, mikä pillastuttaa kuljetusalan AKT:n – tai antaa AKT:lle sen hartaasti kyttäämän tekosyyn jäädä sopimuksen ulkopuolelle.
– Tällä hetkellä tässä ei ole kovin paljon reilua tässä maailmassa mitään muutakaan, pettynyt Sipilä puuskahtaa Lännen Medialle eduskunnassa, kun LM kysyy pääministeriltä AKT:n ratkaisusta.
AKT–EK-vääntö estää käytännössä valmiin sopimusesityksen julkistamisen.
5. Kierros – suurlakon uhka pakottaa sopuun
Joulukuun alussa neuvottelut virallisesti katkeavat, mutta se ei ole aivan totta. Osapuolet jatkavat tapaamisia, mutta julkisuus tasaantuu muutamaksi viikoksi.
EK:ssa aletaan menettää uskoa hallitukseen ja sen pakkolakeihin, joita alkavat epäillä hallituksen omat kansanedustajatkin.
Suomeen on muodostumassa vahva ja laaja lakkorintama, mikäli maan hallitus ei muuten peru pakkolakiesityksiään.
Asia selviää Lännen Median työmarkkinakyselystä, johon palkansaajien keskusjärjestöjen (SAK, STTK ja Akava) hallituksien jäsenet ja keskeisten ammattiliittojen hallituksien jäsenet vastaavat vuodenvaihteessa. Kyselyyn vastaa peräti 207 ay-vaikuttajaa.
SAK:n keskeisistä päättäjistä 88 prosenttia kannattaa lakkoon ryhtymistä pakkolakien vastustamiseksi. LM-kysely vahvistaa, ettei valmius lakkoon ole pelkästään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n linja. STTK:n vastaajista 59 prosenttia tukee lakkoaseen käyttöä, ja Akavasta lakkorintamaan halukkaaksi ilmoittautuu opettajien OAJ.
Kaikki osapuolet ymmärtävät, että ammattiliitot ovat tosissaan. Myrkyttyneessä ilmapiirissä on jäänyt liikaa tilaa katkeruudelle.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies astuu julkisuuteen 19. tammikuuta: "EK on suhtautunut koko ajan positiivisesti yrityksiin hakea hallituksen lakipaketille korvaava vaihtoehto", Häkämies linjaa.
Hallitus ilmoittaa laittavansa pakkolait jäihin, ja helmikuun viimeisenä päivänä keskusjärjestöt julkaisevat esityksensä kilpailukykysopimukseksi. Paikallisessa sopimisessa hallitus hylkää niin ikään lakitien ja asettuu keskustan ja perussuomalaisten tahdosta tes-perusteisen vapaaehtoisen sopimisen kannalle. Kokoomuksessa viriää kapinamielialaa hallituksen väitettyä pehmeyttä kohtaan.
Sairausajan palkkaa ei leikattaisi sopimuksessa lainkaan eikä vuosilomia, mutta alakohtaisesti pitäisi sopia vuosityöajan pidentämisestä 24 tunnilla. Lisäksi palkansaajien verotus kiristyisi, koska sosiaaliturvamaksujen maksuosuuksia siirrettäisiin työnantajilta palkansaajien maksettaviksi.
6. Kierros – PAMin lepyttely ja hallitusohjelmasta luopuminen
Sipilä on huojentunut, mutta vain hetken.
Tunnelman pilaavat valtiovarainministeriön tunnolliset virkamiehet ja Palvelualojen ammattiliitto PAM.
VM päätyy siihen, että yhteiskuntasopimus vahvistaisi julkista taloutta vain 600 miljoonalla eurolla. Sopimuksen pitäisi vahvistaa julkista taloutta 2 miljardilla, jotta hallitusohjelman mukaan olisi mahdollista toteuttaa miljardin euron veronkevennykset palkkaverotuksessa.
Hallitusohjelman talouskirjaukset pistetään Ö-mappiin pölyttymään, koska hallitusohjelman noudattaminen kaataisi sopimuksen. Sipilä ei koskaan sano, että yksi hallitusohjelman keskeisistä kirjauksista lensi juuri roskiin.
PAMin hallitus vastustaa ostovoimaa leikkaavaa sopimusesitystä. Sipilästä sukeutuu diplomaatti. Hän vierailee PAMin hallituksessa ja käytännössä lupaa, että hallitus kompensoi menetykset Prisman kassoille veronkevennyksillä.
Myös monet muut ammattiliitot kertovat, etteivät ne ole valmiita hyväksymään sopimusta ilman veronkevennyksiä. Verotuksen kiristymisestä huolestuu myös EK, jossa kytee pelko kotimarkkinakysynnän hyytymisestä.
Hallitusohjelmassa lukee, ettei kenenkään verotus kiristy vaalikauden aikana.
7. Kierros – taas mennään kalkkiviivoille
Liittokohtaisissa soveltamisneuvotteluissa vitkutellaan takarajaan saakka.
Sopu työajan pidentämisen tavoista ja alakohtaisista kriisilausekkeista, joilla työehdoista saisi tilapäisesti poiketa, pitäisi löytää eri aloilla tiistaihin 31. toukokuuta kello 16 mennessä.
Tiistai on jälleen "kohtalonpäivä", mutta niitä on ollut yli vuoden rumbassa niin paljon, etteivät kaikki enää suhtaudu kellonaikoihin orjallisesti.
Keskiviikkona EK, KT, SAK, Akava ja STTK arvioivat, miten kattava sopimuksesta olisi tulossa. Silloin alkanee neuvottelukierros numero 8, johon sisältyvät hallituksen lupailemat veronkevennykset.
AKT on joka tapauksessa ulkona sopimuksesta, jonka kattavuus arveluttaa työnantajia ja hallitusta.
8. Lämpiääkö Kesärannan työmarkkinasauna jälleen?
On täysin mahdollista, että Kesärannan sauna lämpiää tänäkin kesänä, kun Sipilä tunnustelee, miten työmarkkinoilla olisi mahdollista parantaa kilpailukykyä.
Kaukana ei ole sekään vaihtoehto, että osapuolet "havahtuvat" vaikeuksien keskellä siihen, että Saksassa metalli- ja elektroniikkateollisuuden palkat nousevat tuoreen sopimuksen seurauksena 4,8 prosenttia ensi vuoden loppuun mennessä.
"Hups, saimmekin kilpailukykymme takaisin kilpailijamaihin verrattuna", tarjoaisi osapuolille hyvän meriselityksen.
Luultavaa silti on, että kilpailukykysopimus syntyy. Jos ei synny, syksyllä alkavat liittokohtaiset väännöt.
Kävi niin tai näin, suureen juhlaan ei kenelläkään ole aihetta yli vuoden raastavan yhteenoton jälkeen. Ehkä kukin tahollaan voi sihauttaa yhden saunaoluen auki juhannuksena – tai kukaties pääministeri järjestää osapuolille karonkan Kesärannassa.
LAURI NURMI
Helsinki, Lännen Media