Neljä yötä jouluun!
Usein puhutaan ”jouluun laskeutumisesta” ja rauhoittumisesta joulun aikaan”. Todellisuus on kuitenkin usein jotain aivan muuta.
Mitä lähemmäs lähtölaskenta jouluun lähenee, sitä kovemmaksi pinna kiristyy, stressi painaa ja hampaat kirskuten yritetään selvitä tulevasta.
Ihmiset puksuttavat kauppojen käytävillä kärryt ääriään myöten täynnä ostoksia, ikään kuin kaupat tänä päivänä olisivat pyhien ajan todella kiinni. Matti Myöhäiset tekevät paniikkilahjaostoksia ja puntaroivat tuskaisesti, kuinka paljon naapurin kissan lahjaan tulisi satsata.
Kotona odottaa sirkus. Lapset eivät pysy nahoissaan ja jännitys purkautuu kiukkuna. Koira pyörii jaloissa ja humaltuu ihmispaljoudesta ja herkullisista tuoksuista.
Kinkku lepää tiskipöydällä ja puoliso sohvalla. Katse käy vuorotellen kummassakin ja päässä soi Juice Leskisen Sika. Kukaan ei näytä ymmärtävän joulustressiäni.
Ja kun kerran vuodessa joulua juhlitaan, täytyyhän silloin tapetit imuroida, tyhjentää tuhkat takasta ja pestä viemärin hajulukko.
Vai täytyykö? Jos sitä tekisikin ihan vain vähän perusteellisemman viikkosiivouksen ja miettisi, pärjäisikö koristuksessa kyntteliköllä ja kauniilla kattauksella.
Jouluna yhtä tai kahta päivää kohti ladataan hirmu kovat paineet, vaikka kaiken ytimessä pitäisi olla rauhoittuminen ja nautiskelu. Ei kummakaan, että tuossa tilanteessa tulee herkästi pettymyksiä ja sanaharkkaa.
On tosi asia, että juhlallisuudet vaativat aina työtä ja suunnittelua, sillä mikään ei tapahdu itsestään. On kuitenkin harmittavaa, että joulun ihana ja rentouttava tunnelma kaikkoaa kiireen ja stressin myötä.
Mikäpä neuvoksi? Tässä vaiheessa moni on tehnyt jo paljon joulun eteen, mutta vielä on mahdollisuus virittäytyä ja asennoitua mukavaan joulun viettoon.
Kaiken lähtökohta on työnjako. Yksi ei voi kaikkea tehdä, vaikka tuntuisikin, että kukaan muu ei ymmärrä omaa visiota. Keittiöön ei mahdu kaikki kerralla, mutta jospa yksi lähtee lasten kanssa ulos purkamaan energiaa, toinen kuorii perunat ja kolmas hoitaa tiskit ja kattauksen.
Muistutus etenkin aikuisille lapsille, jotka menevät vanhempiensa luo joulun viettoon: älkää ajatelko vanhempien kotia ilmaisena täyshoitolana. Sitä paitsi, yhdessä tekeminen on oikeasti mukavaa.
Myös tapoja ja perinteitä kannattaa uudistaa reippaasti omannäköiseksi. Jos kukaan ei tykkää lanttulaatikosta, täytyykö sitä olla tarjolla? Jos kukaan ei jaksaisi käydä sukuloimassa aattona, hoitaisiko vierailut välipäivinä tai uudenvuoden jälkeen? Yhteen päivään ei voi mahduttaa kaikkea ja omaa jaksamistaan pitää kuunnella. Läheisiä ja yksinäisiä on kuitenkin hyvä muistaa jouluna. Yhteydenpito on tänä päivinä onneksi tehty melko helpoksi.
Omassa lapsuudenperheessäni on otettu käyttöön taktiikka, jossa jokainen saa toivoa yhtä asiaa, joka tekee itselleen joulun. Äitini kysyi lapsena kiukuttelevalta siskoltani, mikä tekisi hänen joulustaan paremman, ja vastaus oli sima. Niinpä meillä on ollut joulusimaa viimeiset 20 vuotta. Aikuisten lasten puolisotkin ovat saaneet omat toiveensa läpi, vaikka pohjalaiseen tapaan maksalaatikko joulupöydässä oli alussa kumma ajatus.
Rauhallista, mukavaa ja omannäköistä joulua Vaasa-lehden lukijoille!