Valtio voisi perustaa jokaiselle lapselle kansalaisen sijoitustilin. Lapsilisän ohessa kuukausittain tai sopivin välein annettaisiin pieni summa sijoituksena lapsen sijoitustilille.
Tilinomistaja tai vaikka vanhemmat voisivat halutessaan sijoittaa tilille lisävaroja. Tili olisi sidottu siten, että vaiheittainen nosto-oikeus ja panttausoikeus syntyisivät vasta, kun lapsi on täysi-ikäinen.
Tilillä opetettaisiin lapselle säästäväisyyttä sekä talous- ja sijoitustaitoja. Tämä oppi ei olisi pahitteeksi myöskään lapsen vanhemmille.
Lapsi saisi tilistä normaaliin tapaan tiliotteen ja sijoitustiedot, joilla hän voisi seurata varallisuutensa kehitystä. Tili karttuisi pitkällä sijoitusajalla tehdyillä pienillä lisäsijoituksilla sekä sijoitusten tuoton kautta.
Historiatietojen perusteella voi olettaa, että lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, hänelle olisi kertynyt merkittävä varallisuus. Kertyneellä varallisuudella olisi huomattava merkitys, esimerkiksi myöhemmin opintojen rahoituksessa tai asunnon hankinnassa.
Sijoitusvälineenä voisi käyttää, vaikka pankkien sijoitusrahastotilejä, josta tilinomistaja voisi valita itselleen sopivan salkunhoitajan ja sijoituskohteen.
Tämä samalla hajauttaisi pääomat parhaalla tavalla käytettäväksi eri sijoituskohteisiin. Sijoitustili tekisi myös lapsen ja pankin välille pitkäaikaisen luottamuksellisen pankkisuhteen.
Rahastoihin kertyisi huomattavat sijoitusvarat. Kertyvillä pääomilla olisi lisäksi vahvasti pääomamarkkinoita ja yritystoimintaa virkistävä vaikutus. Kansantalous hyötyisi.
Tämä voisi pitkällä tähtäimellä tehdä suomalaisista varakkaampia ja opettaa meille paremmat taloustaidot.
Juhani Viitala
Kauhava