Vaasassa on kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut huimia muutoksia, mitä ulkoliikuntapaikkoihin tulee. Uusia alueita ja eritoten tekonurmikenttiä on noussut kuin sieniä sateella.
Tätä kehitystä on ollut ilo seurata. Näyttäisi siltä, että jonkinlaista paluuta niin sanottuun spontaaniin ulkoiluun ja liikuntaan olisi myös tapahtunut. Onko syy vai seuraus liikunnan tai liikuntamahdollisuuksien kasvu – sitä en osaa sanoa.
Pelkona on ollut, että digitaalisuus vie lasten liikkumisen tyystin.
Kun itse olin teini, oli Vaasassa käytännössä kolme areenaa, joissa saattoi järjestää ”isompia” urheilutapahtumia. Ne olivat Hietalahti, Kaarlenkenttä ja pesäpallostadion.
Pesäpallokentällä järjestettiinkin nimensä mukaisesti pääosin pesäpalloa, Kaarlenkentällä yleisurheilua sekä satunnaisesti jalkapalloa, ja Hietalahti toimi jalkapallon kotina.
Hietalahdessa ja Kaarlenkentällä alustoina oli luonnon nurmi. Hietalahteen tosin saatiin uuden stadionin rakentamisen jälkeen kulutusta kestävä tekonurmi. Muistaakseni tekonurmi on vaihdettu jo kertaalleen, koska käyttöaste on ollut kova.
Kesälajien määrä Vaasassa on kasvanut kovasti 15 viime vuoden aikana. Urheilulajien kirjo on mahtava.
Tämä moninaisuus mahdollistaa sen, että jokaiselle löytyy sopiva ja sellainen laji, josta pitää.
Kehityksessä taka-alalle on kuitenkin jäänyt fasiliteettien kehittäminen uusien liikuntakenttien ja -paikkojen kylkeen.
Sellainen ajattelumalli, että pelialusta ilman katsomoa, parkkipaikkoja, toimivia yhteyksiä, vessoja ja pahimmassa tapauksessa ilman juoksevaa vettä saa riittää, on aikansa elänyt.
Vaasan kaupungin liikuntapalvelut on muuttanut palautepolitiikkaansa. Nykyään siellä kuunnellaan seurojen huolia, joihin pyritään hakemaan ratkaisuja yhdessä.
Lyhyen ajan sisällä olen seurannut sivusta useaa kaupungin pientä liikuntaprojektia. Niissä kaikissa reagoitiin todella näppärästi ja ystävällisesti lajien pyyntöihin.
Sellaisesta syntyy aidosti yhdessä tekemisen ja kunnioituksen tunne, eikä vääntöä ”kaupungin herrojen” kanssa ole.
Konkreettinen esimerkki on Isolahden kentän kehitys. Sitten kun se saadaan lopulliseen kuntoon, tulee siitä junioriurheilulle fantastinen koti.
Vaasan liikunta- ja urheilurakentamisessa on vuosien varrella ollut joitakin ”hassuuksia”. Aina ei ole päästy ihan maaliin saakka siinä, mitä on haettu.
Nyt kuitenkin korjausten ja muutosten tekeminen tuntuu helpottuneen, eikä käteen jää ”ota tai jätä” -tilanteita.
Kiitos niille, joille se kuuluu eli liikuntatoimenjohtaja Mika Lehtoselle ja Vaasan kaupungin liikuntapalveluille.