Ristinummelainen Elina Mäkinen liikkui sunnuntaina illalla aivan tutulla ulkoilureitillä Pilvilammen ulkoilualueella, sieniä keräämässä.
Kello oli puoli yhdeksän. Mäkinen nousi sammaleen peittämälle kiviaidalle nähdäkseen iltahämärissä toiselle puolelle metsää. Paikka oli
Puustosta alkoi kuulua kovaa rytinää.
– Se tuli 20–30 metrin päästä. Kuului sellainen ääni, joka tulee isojen oksien katkeilusta. Saman tien katseeni kohdistui isoon kuusenoksaan, joka tippui monen metrin korkeudelta läheisen kuusen juurelle, Mäkinen kertoo.
– Huomasin saman kuusen oksien heiluvan voimakkaasti. En kuitenkaan nähnyt tarkemmin, mistä oli kyse.
Välittömästi tämän jälkeen toiselta puolelta metsää alkoi kuulua koirien vihaista haukuntaa.
Mäkinen kertoo säikähtäneensä, mutta jatkaneensa kuitenkin sienestystä hieman kauempana tapahtumapaikalta.
– Vasta myöhemmin tuli mieleeni, että se saattoi ollakin karhun rymistelyä, Mäkinen kertoo.
– Mutta ainakin se pelkäsi enemmän minua kuin minä sitä! hän nauraa.
Alle kaksi viikkoa aikaisemmin Mäkinen löysi samoilta kohdin metsästä kelopuun, jonka alaosa oli raavittu ympäriinsä noin puolentoista metrin korkeuteen saakka säleiksi.
Mäkinen otti yhteyttä paikalliseen suupertoyhdyshenkilöön. Hänelle vahvistettiin, että se, mitä hän näki, oli todennäköisesti tosiaan karhu.
Rannikko-Pohjanmaan riistapäällikkö Stefan Pellas uskoo, että kyseessä oli mahdollisesti sama karhu, joka ylitti keväällä valtatien Koivulahdessa. Sen jälkeen karhusta on tehty havaintoja Veikkaalassa, Runsorissa, Petsmossa ja jopa Kaukaluodossa asti.
– Havaintoverkostomme on laaja, ja rekisteröimme jatkuvasti ilmoituksia havainnoista. Karhut vaeltavat pitkiä matkoja, Pellas sanoo.
Syytä huoleen ei Pellaan mukaan ole, vaikka karhu todennäköisesti tavattiinkin vilkkaan ulkoilualueen keskeltä. Karhu ei ole vaikuttanut loukkaantuneelta tai muuten vaaralliselta.
– Jos liikkuu metsässä, siellä voi tavata metsän asukkaan, Pellas sanoo.
– Karhut yleensä pitävät todella mainiosti etäisyyden ihmisiin. Havaintoja tehdään paljon, koska ihmiset liikkuvat luonnossa ja karhukanta on nyt kovassa iskussa. Tätä metsän kuningasta täytyy kunnioittaa. Sille täytyy antaa tilaa ja mahdollisuus lähteä pois, Pellas ohjeistaa.
Vaarallisimmillaan karhu on paitsi loukkaantuneena, myös silloin, kun ihminen lähestyy sen pentua.
– Jos näet puussa karhun pennun, lähde saman tien pois samaa reittiä kuin tulitkin.
Pellas myös kehottaa ihmisiä hillitsemään uteliaisuuttaan, vaikka komea luontokappale näyttäisi kuinka kuvaukselliselta tahansa.
– Jos sadan hengen joukko uteliaita ihmisiä kerääntyy sen ympärille, se voi tuntea itsensä uhatuksi ja käyttäytyä sen mukaisesti.
SARIANNE TEKONIEMI