”Ei ruhtinaitten kultapatsaat, marmorikaan, voi näiden säkeitteni voimaa, ikää tavoittaa.” Oliko William Shakespearella ennustajanlahjoja, kun hän uskalsi Sonetissaan numero 55 näin voimakkaasti kirjoittaa? Sadat ruhtinaat ja marmoripatsaat ovat murentuneet ja vaipuneet unohduksiin, mutta nerokkaasti ajateltu ja kirjoitettu teksti elää.
Maailmankirjallisuuden mestarin, brittiläisen William Shakespearen kuolemasta on kulunut 400 vuotta. Hänen näytelmiään esitetään yhä maailman näyttämöillä valtaisalla menestyksellä.
Shakespearen myyttiin kuuluu, että hänen olemassaolonsa ja teostensa alkuperä kiistetään. Innokkaimmat tutkijat väittävät, ettei ollut ketään näytelmäkirjailija William Shakespearea. Tällä nimellä julkaistut tekstit kirjoitti joukko näytelmäkirjailijoita tai sitten nimimerkkiä Shakespeare käyttänyt salaperäinen henkilö.
Salanimen taakse kätkeytyneiden luettelossa ovat muiden muassa hovimiehet Sir Francis Bacon ja Oxfordin jaarli Edward de Wede, näytelmäkirjailija Christopher Marlowe sekä itse kuningatar Elizabeth I.
Myös Shakespearen muotokuvista kiistellään. Oliko hän koottujen näytelmiensä etulehden kalju miekkonen vai vuonna 1610 kuvattu partahurmuri kultarengas korvassa?
Suurin osa tutkijoista pitää kuitenkin Stratford-upon-Avonissa syntynyttä ja asunutta näyttelijää ja lontoolaista näytelmäkirjailija William Shakespearea samana henkilönä. Shakespearesta on jäänyt jälkipolville ainakin kastetodistuksen jäljennös ja testamentti, jossa tuleva suurmies jätti vaimolleen toiseksi parhaan sänkynsä.
William Shakespeare kuoli vain 52-vuotiaana kotikaupungissaan Stradford-upon-Avonissa syntymäpäivänään 1616 kohtalokkaan keuhkokuumeen seuraamuksiin.
Shakespearen aitoutta arvostelevat pohtivat, kuinka pikkukaupungin maaseutukoulua käynyt henkilö tunsi syvällisesti historian ja sen hahmot, kuten Julius Caesarin, Antoniuksen ja Kleopatran sekä heidän hoviensa juonittelut. Maailmankirjallisuuden tuntemusta edellyttävät myös näytelmät Romeo ja Julia sekä Hamlet. Shakespeare kirjoitti kaiken kaikkiaan 37 näytelmää ja 154 sonettia.
Toki mestarimme muiden aikalaistensa tavoin lainasi ja muokkasi olemassa olevia tarinoita ja näytelmiä. Hän tunsi kansanperinteen ja rahvaan kielen mehevät ilmaisut, joilla esitysten kansansuosio taattiin. Shakespeare loi englannin kieleen yli 1700 uutta sanaa.
Shakespeare kirjoitti näytelmiä komediasta tragediaan. Hän tunsi ihmismielen liikkeet ja osasi yhdistellä koomisia aineksia asialliseen juonenkulkuun. Ennen kaikkea Shakespearen näytelmistä löytyy ajattoman syvällistä ja symbolistisia merkityksiä. Siksi hänen tekstinsä virkoavat eloon yhä uusin käännöksin ja näyttämötulkinnoin.
Kesäyön uni on Myrskyn ohella yksi kirjailijan syvämietteisimmistä näytelmistä. Rakkauden ja kuoleman yhdistävä Liebestod-motiivin mukaan rakkaus pelastaa ihmisen, mutta kuolema perii lopulta voiton. Mutta se, mikä on kestävää ja jää jäljelle, on kauneus.
Shakespearen tapauksessa kauneus ja taide ovat sama asia.
Raimo Hautanen
rehtori, kriitikko