Muuttaessani takaisin tänne Pohjanmaalle 15 vuoden poissaolon jälkeen löysin muuttolaatikon pohjalta luokkalehden vuodelta 1993. Lehteen olin kirjoittanut, että haluan olla ”isona” huippu-urheilija.
Tuossa kuudennen luokan tienoilla minulla oli selvillä oma polkuni urheilijana. Unelman tavoittelu toi mukanaan paljon enemmän mitä osasin odottaa ja nyt en tarkoita katkennutta akillesjännettä, repeytyneitä reisiä enkä muutamaa kohtalokasta varaslähtöä. Huipulle tähtääminen toi mukanaan valtavan määrän elämyksiä, terveellisen elämäntavan vaalimisen jalon taidon ja intohimon pysyä liikkeellä. Tämän kokemuksen pohjalta uskallan väittää, että urheilu on paljon muutakin kuin saavutetut tulokset. Erityisesti junioriurheilussa näkökulma on laajempi kuin vuosittain paranevat tulokset: se on mahdollisuus ihmisenä kasvamiseen turvallisessa ympäristössä.
On yleisesti tiedossa, että urheiluseuroissa tehdään tärkeää kasvatustoimintaa. Parhaimmillaan urheilu on enemmän kuin senttejä ja sekunteja. Se on yhdessä tekemistä, uuden oppimista ja elämän perusasioista huolta pitämistä. Huonoimmillaan seurassa opitaan itsekkyyttä, epäonnistumisen mukanaan tuomaa häpeää ja vilpillisten keinojen käyttämistä. Tämä kolikon toinenkin puoli on huomioitava junioreiden kanssa toimiessa.
Seuran junioritoiminnassa tärkeintä on mahdollistaa juuri urheilun harrastaminen. Kuulostaako itsestäänselvyydeltä?
Suurin osa seuran harjoituksissa käyvistä nuorista ei tavoittele huippua tai ei pääse sinne, vaikka tavoittelisikin. Moni haluaisi kuitenkin harrastaa lajiaan murrosiän tyrskyissä ja seurojen tulee kuunnella ja kannustaa nuoriaan sekä luoda vaihtoehtoja.
Miten osaisin tarpeeksi vakuuttavasti kertoa nuorelle, että hänen kannattaa pysyä mukana toiminnassa vaikka keppi ei lentäisi yhtä pitkälle kuin edellisvuonna – joskus on tasaisempia vaiheita. On myös ihan ok tai oikeastaan ihan suotavaakin, että käy kokeilemassa muita lajeja. Aina voi palata takaisin seuraamme. Ei haittaa vaikka juoksu ei juuri nyt rullaisi ennätysvauhtia. Nuori on meille tärkeä ja autamme hänet yli murrosiän myrskyjen.
Erityisesti tulosurheilulajeissa kuten yleisurheilussa seuratoiminnan onnistumisen mittarina pidetään usein kilpailuissa saavutettuja pisteitä ja mitaleja. Nykyisellä luokittelujärjestelmällä ei seuran rankingpisteet kohoa harrasteyleisurheilukerholaisten suurella määrällä. Kilpailutuloksilla on valitettavasti paljon suurempi painoarvo kuin sillä, kuinka monta nuorta saamme liikkeelle. Tämä asetelma luo seuroissa paineita kilpailuintensiteetin kasvattamiseen, varhaiseen lajivalintaan kannustamiseen ja nuorena aloitettuun tehotreeniin.
Lahjakas urheilijanalku on urheilujärjestelmälle arvokas ja hänestä voi tulla vuosien jalostuksen tuloksena sankari, joka tuo lajille ja suomalaiselle urheilulle mainetta ja kunniaa. Nämä tähdet ovat kuitenkin junioriurheilussa jäävuoren huippu. Seuratoiminnassa päätavoitteena pitäisi olla, että jokaiselle harrastajalle syntyisi elinikäinen suhde urheiluun eli ihmisille pysyvä harrastus ja elämäntapa sekä urheilutoiminnalle kullanarvoisen tärkeä vapaaehtoisten joukko.
Johanna Manninen
Kirjoittaja on LitM ja SSU ry:n toiminnanjohtaja.