Kovin moni ei tarkkaan tiedä, mitä selkokieli on. Voi olla hämärä käsitys, että se on yksinkertaista tekstiä, joka on tarkoitettu kehareille. Selkokirjaan tarttuminen leimaa ihmisen. Selkokirjat eivät näytä houkuttelevilta, vaan tylsiltä. Selkokirjoja ei löydä mistään. Ennakkoluuloja riittää.
Selkokieli on kuitenkin paljon enemmän, kuin vain yksinkertaista kieltä ja selkokieltä myös tarvitsevat monet muutkin kuin kehitysvammaiset. Se on totta, että selkokirjat ovat perinteisesti näyttäneet vähän tylsiltä, mutta uudemmat ovat onneksi yhtä hienoja ja houkuttelevia kuin muutkin kirjat. Niitä ei kuitenkaan helposti löydä tavallisista kirjakaupoista, vaan täytyy osata etsiä netin uumenista. Kirjastoissakin selkokirjahylly saattaa olla kaikkea muuta kuin helposti saavutettavissa.
Selkokieli on rakenteeltaan, sanastoltaan ja sisällöltään yksinkertaisempaa ja helpommin ymmärrettävää kuin yleiskieli. Sen lauseet ja virkkeet ovat lyhyitä, rivijako selkeä ja vaikeita sanoja vältellään tai ne selitetään lukijalle. Selkokieli puhuttelee lukijaa suoraan, ei käytä passiivia. Sitä ymmärtää Pihtiputaan mummokin.
Koukeroinen virkakieli on usein valitettavan kaukana selkokielestä. Meitä virkaihmisiä kun uhkaa alati vaikeaselkoisuutta, moniselitteisyyttä ja pöhöttyneisyyttä aiheuttava kapulakielivirus. Myös lääkärien kirjoittamat tai sanelemat epikriisit ovat joskus melkoisen mystisiä. Ehkäpä meidät kaikki pitäisi laittaa pakolliselle selkokielikurssille jo opintojen alussa?
Selkokielestä hyötyy yllättävän moni. Siitä hyötyvät suomen kieltä opiskelevat maahanmuuttajat ja lukemaan opettelevat lapset. Se on paikallaan silloin, kun lapsella, nuorella tai aikuisella on lukivaikeus. Siitä voivat hyötyä myös erilaisista muistisairauksista kärsivät vanhukset. Ja totta kai myös kehitysvammaiset tarvitsevat selkokieltä. Selkokielen tarve voi olla jatkuva tai ajoittainen.
Selkokieltä löytyy etsimällä paitsi selkokirjoista, myös internetistä ja lehdistä. Radiostakin voi kuunnella selkouutisia kaksi kertaa päivässä. Euroopan uusi esteettömyyssäädös vaikuttanee myös selkokielen lisääntymiseen. Suomessa on lisäksi menossa iso hanke, joka lisää etenkin aikuisille suunnattujen selkokirjojen kirjoittamista ja kustantamista. Hyviä juttuja, mutta paljon on silti vielä tehtävä, ennen kuin selkokieleen liittyviä ennakkoluuloja ja esteitä saadaan nujerrettua.
Tämä kolumni ei muuten ollut selkokieltä, vaan allekirjoittaneen toimesta harjoitettua, yleiskieliseksi kutsuttua kirjallista ilmaisua. Vai sanoisinko sittenkin: ”Kirjoitin kolumnini yleiskielellä”.
MERVI HEIKKILÄ