Facebook-seinälle ilmestyy teksti, jonka lähettäjänä on äitisi: ”Miten voit? Onko sulla ruokaa kaapissa? Me ollaan vielä tämä päivä Maire-tädillä. Terveisiä kaikille tutuille. Tv: äiti ja isä”.
Eihän sitä Facebookia noin käytetä. Tuota varten on chatit, WhatsApp ja vaikka tekstiviestit. Eikä siellä tarvi laittaa, kuka viestin lähetti, näkeehän sen. Naurattaa.
Tämä on harmitonta ja suloistakin. Aikuisen väestön medioiden käyttö- ja lukutaito puhuttaa vähemmän kuin nuorison. Nuorisoa moititaan läpi yön kilkuttavista älypuhelimista ja vaaralliselta näyttävästä hortoilusta puhelin kasvojen edessä. Nuorempi sukupolvi saa kuitenkin opetusta medianlukutaidosta ja heidän viestintätaitonsa tuntuvat monikanavaistuneen niin, että he todella voivat käydä samaan aikaan sekä live- että chatkeskustelua.
Entäpä aikuiset? Ystäväni kertoi käyneensä kouluttamassa henkilökohtaisesti noin 50-vuotiasta henkilöä, joka oli taukoamatta näpyttänyt puhelintaan. Toinen reilusti yli viisikymppinen sekosi verkkodeittisivustoista. Tarvittiin nuoremman polven edustajaa kertomaan, että ei ole hyvä idea mennä tapaamaan netistä löytämäänsä henkilöä suoraan hänen kotiinsa. Kolmas, kuuden ja seitsemän kymmenen väliä käyvä henkilö sai ensimmäistä kertaa kotiinsa tietokoneen ja katosi sille tielle. Nyt eläkeläisen päivät kuluvatkin verkkopelejä pelaten ja tavaroita tilaten.
Internetin tarjoamat mahdollisuudet ovat niin äärettömät, ettei niitä voi aina käsittää eikä hallita. Aikuisemmalle väestölle medialukutaidot voi myös joskus olla hukassa siirryttäessä uusiin medioihin.
Päätimme selvittää, onko aikuisten verkkokäyttä oikeasti näin villiä. Iloksemme saimme kuulla, että nämä ovat harvinaisia tilanteita. Enemmänkin asiantuntijat kannustavat kokeilemaan ja villiintymään vielä enemmän. Kannattaa lukaista juttu sivuilta 10.
Mutta ylilyöntejä ja virhearviointeja tapahtuu. Ei vain nuorilla, vaan myös vähän vanhemmillakin.
Laura Syväoja
päätoimittaja