Kielen ja vuorovaikutuksen kehityksen haasteet näyttävät lisääntyneen lapsilla, kertoo STT:lle Suomen Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja, dosentti Soile Loukusa.
– Monet vanhemmat kokevat huolta lapsensa puheen, kielen tai vuorovaikutuksen kehityksestä. Tähän huoleen on syytä vastata, Loukusa sanoo.
Pienten lasten kohdalla yleisin syy hakeutua puheterapiaan on, että lapsen puhe ei kehity. Lapsella voi myös olla haasteita vuorovaikutuksessa eikä lapsi ota kontaktia tavalliseen tapaan muihin lapsiin tai aikuisiin.
Loukusa arvioi, että tällaiset haasteet tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin ja niiden vuoksi hakeudutaan avun piiriin. Myös maahanmuuttajataustaisten monikielisten lasten määrä puheterapiassa on kasvanut, vaikka monikielisyys itsessään ei aiheuta riskiä puheen tai kielen kehitykselle.
Nykyisin varsin yleinen nopeatempoinen arki voi myös aiheuttaa omat riskinsä kielen ja vuorovaikutuksen kehitykselle.
Haasteet kielen kehityksessä ja kasvanut puheterapian tarve eivät kuitenkaan Loukusan mukaan välttämättä kerro siitä, että varsinaiset diagnosoidut häiriöt, kuten vaikkapa kehitykselliset kielihäiriöt, olisivat lisääntyneet.
Arjella iso vaikutus
Perheillä ja vanhemmilla on erittäin tärkeä rooli lasten kielellisen kehityksen tukemisessa ja puheterapian tavoitteiden saavuttamisessa.
– Vanhemmat tulevat joskus vastaanotolle ja odottavat, että heidän roolinsa on vain kuskata lasta vastaanotolle ja terapeutti tekee työn. Vanhemmat voivat tehdä ja tekevät jo paljon lasten puheen ja kielen taitojen vahvistamiseksi, väitöskirjatutkija ja puheterapeutti Sirpa Tarvainen sanoo STT:lle.
Lopulta kyse on kohtalaisen yksinkertaisista asioista.
Pienten lasten kohdalla korostuu ihan tavallinen yhdessä jutteleminen ja tekeminen ja se, että keskitytään riittävään vuorovaikutukseen arjessa. Isommille lapsille taas on hyvä tehdä selväksi, mitä harjoitellaan ja miksi.
– Varsin tavalliset arjessa toistuvat asiat voivat olla tärkein keino tukea lapsen taitoja. Arjen vuorovaikutuksessa on paljon voimaa, eikä tarvita mitään ihmeellisiä kommervenkkeja, Tarvainen korostaa.
Loukusa on samoilla linjoilla:
– Pieni lapsi oppii kielen vuorovaikutuksessa. Aikuisen kanssa jutustellessa hän oppii muun muassa sanoja, käsitteitä, syy-seuraussuhteita ja toisen ihmisen huomioimista. Kielen kehitys myöhemmin pohjautuu vahvasti näihin.
Tämän vuoksi perheissä onkin tärkeä kiireen keskellä pyrkiä järjestämään aikaa leikille ja yhdessä tekemiselle.
Harkintaa teknologian kanssa
Sekä aikuisen että lapsen ruutuajalla voi olla vaikutusta lasten kielelliseen kehitykseen.
Jos aikuisen huomio on älylaitteessa, hän ei välttämättä huomaa lapsen kommunikaatioyrityksiä ja vuorovaikutus jää vähäisemmäksi.
Ihan pienet lapset eivät Loukusan mukaan tarvitse ollenkaan ruutuaikaa. Isompien kohdalla on tärkeää miettiä, miten ruutuja käytetään. Passiivinen ruudun tuijottaminen ja siihen liittyvät jatkuvat voimakkaat aistiärsykkeet eivät ole hyväksi lasten kehitykselle. Isompien lasten kohdalla esimerkiksi aikuisen ja lapsen yhdessä älylaitteella pelaama strategiapeli ja siitä kommunikointi ei puolestaan aiheuta vastaavia negatiivisia vaikutuksia.
Hyvää tarkoittava lapsensa puheen kehityksestä huolestunut vanhempi voi myös turvautua keinoihin, jotka todellisuudessa ovat tehottomia.
Tarvainen tarkasteli tutkimuksessaan kollegoidensa kanssa erilaisia tekijöitä, jotka olivat yhteydessä lasten puheen ymmärtämisen taitoihin. Tutkimuksessa selvisi, että vaikkapa kaupallisten tahojen tarjoamat ohjelmat, joilla pyritään vaikuttamaan kielen prosessointiin esimerkiksi muunneltua puhetta kuuntelemalla, eivät tehokkaasti tue lasten kielellisiä taitoja.
Resurssit vai tarve?
Molemmat haastateltavat ovat huolissaan siitä, että puheterapian resurssit eivät riitä tarpeeseen, ja lyhyen aikavälin säästöt voivat kostautua myöhemmin. Puheterapian tarve on tunnistettu, ja puheterapeuttien koulutusmäärää on lisätty.
Loukusan mukaan tärkeää olisi nyt lisätä erityisesti perustason puheterapiaresursseja, jotta lasten vaikeuksiin päästäisiin puuttumaan ajoissa riittävällä puheterapiamäärällä.
Kielelliset vaikeudet voivat johtaa vaikeuksiin esimerkiksi koulussa ja sosiaalisissa suhteissa, ongelmien kasautuessa lopulta pahimmillaan syrjäytymiseen. Ongelmiin tulisi tarttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja terapiaan päästä heti kun siihen nähdään tarvetta.
Tarvainen toivoo, että neuvolassa saataisiin entistä paremmin seulottua mahdollisesti kielellistä tukea tarvitsevat lapset, jotka voitaisiin ohjata varhaisen tuen ryhmään. Samoin jo raskausvaiheessa olisi hyvä kertoa vanhemmille siitä, miten vauvan kanssa voidaan olla vuorovaikutuksessa ja tukea lasten kielen kehitystä.
Loukusa toteaa, että tarve puheterapialle tunnistetaan perheissä, kouluissa ja varhaiskasvatuksessa pääosin hyvin, ja ensimmäiselle arviointikäynnille pääsee usein suhteellisen sujuvasti. Pidempään ja riittävään kuntoutukseen pääsy on hankalampaa.
Kumpikin haastateltava arvioi, että puheterapian tarveharkinnassa keskitytään toisinaan enemmän säästöihin ja resursseihin, eikä käyntejä tarjota sitä määrää, mitä lapsi todellisuudessa tarvitsisi. Näin lapsen tuen tarpeeseen ei todellisuudessa vastata.
Suurin osa resursseista suunnataan pienten lasten puheterapiaan, koska haasteisiin puuttuminen varhaisessa vaiheessa pienentää mahdollisuutta niiden kasautumiseen. Nuoremmilla lapsilla aivojen muovautuminen on voimakasta ja kehityksellinen herkkyyskausi on meneillään, mutta myös kouluikäiset hyötyvät näyttöjen mukaan puheterapiasta.
– Kouluikäiset saavat puheterapeutin palveluita ja puheterapiaa aivan liian vähän. He ovat meille iso huolenaihe. Voi myös olla, että lapsi on saanut aiemmin puheterapiaa, mutta sille tulee myöhemmin tarvetta uudelleen. Kielen ja kommunikaation taitoja tarvitaan tässä yhteiskunnassa ihan kaikkialla, Loukusa korostaa.