Niilo Yli-Viitala avaa laatikon ja nostaa muovipussista esiin ylioppilaslakin. Yli-Viitala hankki lakkinsa Tori.fistä, jossa se myytiin uutena.
– Vähän siinä säästi, ja miksipä sitä ostaa uusi, kun sitä niin vähän käytetään.
Kun toimittaja vihjaa lakin olevan tarpeellinen opiskelijariennoissa, Yli-Viitala nauraa ja miettii hetken.
– Opiskelu on kyllä paljon muutakin kuin vain pänttäämistä. Sen huomasi jo lukiossa.
Yli-Viitala saa painaa kierrätyslakkinsa reilun 25 000 ylioppilaan tavoin päähänsä kahden viikon kuluttua. Hän on kirjoittanut seitsemän laudaturia ja yhden eximian.
– Tavoitteeni oli suoriutua omalla tasollani hyvin.
Vararehtori Asko Mäkynen iloitsee ilman muuta Yli-Viitalan suorituksesta, sillä hän ei muista, että vastaavaa olisi tehty Kurikan lukiossa. Ehkä koskaan.
– Mutta opiskelija on tehnyt kaiken työn; se pitää muistaa.
Se perinteinen suunta: etelä
Yli-Viitala suuntaa etelään, kuten moni muukin eteläpohjalainen vastavalmistunut opiskelija on tehnyt.
Yli-Viitala on hakenut Aalto-yliopistoon ja Helsingin yliopistoon lukemaan teoreettista matematiikkaa ja fysiikkaa.
– Kyllähän näitä voisi täälläkin opiskella, mutta Aalto-yliopisto on sentään Aalto-yliopisto.
Kurikan lukioon hän kuitenkin halusi juuri sen pienuuden vuoksi.
– Meidän ikäryhmällä oli tosi hyvä meininki ja hyvä yhteishenki.
Yli-Viitalan mielestä pienemmän koulun etuna oli myös se, että opettajilla oli hyvin aikaa keskustella oppilaiden kanssa. Aikaa riitti myös eriyttämiseen.
Universaalius ja tarkkuus kiehtovat
Yli-Viitalan todistukseen kirjataan laudaturit äidinkielestä, englannista, matematiikasta, fysiikasta, kemiasta, biologiasta ja filosofiasta. Eximia tulee yhteiskuntaopista.
Yli-Viitala toisaalta kritisoi ja toisaalta ymmärtää matematiikan painoarvon muun muassa ylioppilaskirjoituksissa.
– Matematiikka kehittää ajattelun ja logiikan taitoja. Toisaalta on harmillista, että matematiikan arvosana vaikuttaa niin moneen korkeakouluun pääsyyn, ja jollekin humanistisellekin alalle hyvä matematiikan arvosana avaa ovia.
Yli-Viitala pitää sitä harmillisena sellaisten henkilöiden kohdalla, joille matematiikka ei ole "se juttu", vaikka se todellakin on hänen juttunsa.
– Matematiikka on kaikkialla ja siksi se kiehtoo. Se on universaali kieli ja sillä voidaan ilmaista asioita tarkastikin.
Tarkkoja urahaaveita ei 18-vuotiaalla vielä ole. Hän näkee sekä teoreettisessa että käytännönläheisessä työssä puolensa:
– Toisessa pääsee tekemään uutta tieteen perustaa ja toisessa soveltamaan.
Ennen Helsinkiin säntäämistä on joka tapauksessa edessä vuosi armeijan vihreissä.
– Aion ottaa armeijasta ja johtajakoulutuksesta kaiken hyödyn irti.
Energiaa liikunnasta
Vastapainoksi teoreettiselle matematiikalle ja fysiikalle Yli-Viitala lukee kauhudekkareita. Hän pitää lukemista hyvänä sanavarastoa ja ajattelua kehittävänä harrastuksena ja harmittelee, että sillä on edelleen huono maine nuorempien keskuudessa.
– Moni lapsi ei tartu omin päin kirjaan. Vanhempien tulisi kannustaa lukemaan.
Yli-Viitalan vanhemmat ovatkin näin tehneet. Nuorukainen kehuu vanhempiensa tehneen hyvän pohjatyön, kun häntä vietiin kirjastoon, ja läksyjen tekoa valvottiin.
– He tukevat Helsinkiin lähtöäkin.
Seitsemän ällän nuori mies ei suinkaan vietä kaikkea aikaansa kirjojen parissa. Hän hurahti noin vuosi sitten kuntosaliharrastukseen kaverin innoittamana, ja nyt se on hänelle henkireikä.
– Kuntosalilla voi laittaa aivot narikkaan, ja vaikka sinne menisi pitkän työpäivänkin jälkeen väsyneenä, siitä saa energiaa.
Yli-Viitala on töissä lähikaupassa, jossa aloitti viime kesänä kesätöissä.
Etelä-Pohjanmaalle paluusta kysyttäessä hän hymyilee:
– Olisihan se mahtavaa tulla tänne takaisin, mutta aika näyttää, mitä tapahtuu.
21.5. klo 19.40 Juttua korjattu: Vararehtorin ja haastateltavan sukunimi
