Kun kerran lapsia kutsutaan seiskan tai ysin oppilaiksi, eikö vanhempiakin voisi luokitella? Kevätjuhlassa kympin vanhemmat voitaisiin kutsua lavalle rehtorin kukitettaviksi. Rehtori voisi pitää kauniin puheen, jossa seiskan vanhempia kannustettaisiin parempaan. ”Jokainen teistä pystyy, jos vain haluaa,” voisi rehtori koutsata isiä ja äitejä.
Rehtori voisi kertoa rohkaisevan tarinan isästä, joka nosti tasonsa kutosesta puhtaaksi kympiksi.
Se oli helppoa, kun isä ymmärsi, mikä on vanhemmuudessa on olennaista. Tuo ennen niin tuittupäinen isukki tajusi, että hänen lapsensa ovat tulevaisuuden osaajia, joiden tulee valloitaa paikkansa kovassa maailmassa.
Lapsen pitää oppia miellyttämään muita ihmisiä, varsinkin vanhempiaan ja opettajiaaan. Se on parasta valmistautumista avio- ja työelämään.
Mikään ei ole ihanampaa ja perheonnea ravitsevampaa kuin kympin puoliso, joka painaa omat toiveensa ja mielipiteensä mielensä syövereihin ja hymyilee aina kauniisti kaikille. Työpaikalla kympin äiti jaksaa mitä vain, kunhan saa pomoltaan joskus kannustavan murahduksen.
Kun kympin äiti päätyy psykiatrille, tämän ei tarvitse kysellä turhia, potilaassa näkyvät komeroelämän vaikutukset.
Hän on jo lapsena oppinut tukahduttamaan omat toiveensa ja luovuutensa. Pienikin epäonnistuminen ajoi kympin oppilaan romahduksen partaalle.
Suorittajan on pakko etsiä kaiken aikaa ulkoista hyväksyntää ja palkkioita, jotta pysyisi henkisesti kasassa. Olisi tärkeää, että lapsen pelot otetaan vakavasti ja kerrotaan, että kaikki epäonnistuvat joskus, eikä se kaada koko maailmaa.
Luovat, lahjakkaat oppilaat reagoivat joskus paineisiin heittäytymällä kapinallisiksi, koska he eivät jaksa esittää kaikkeen alistuvaa mallioppilasta.
He valitsevat pahan oppilaan leiman kestääkseen tilanteen. Sääntöjä ja auktoriteettejä vastustaessaan he testaavat aikuisia. “Jos minut hyväksytään näin vihaisena, laiskana ja itsekkäänä, he todella rakastavat minua.”
Kapinallisen huonoa käytöstä eikä pahoja tekoja pidä hyväksyä, mutta heitä ei saa hylätä. Kapinoivat tarvitsevat turvallisen aikuisen, joka asettaa rajat, mutta ei tukahduta lapsen itsenäisyyttä.
Oikealle kympin äidille ja isälle lapsi ei ole koskaan seiskan lapsi. Jokainen lapsi on heille aina kympin lapsi, jota ei vertailla kehenkään. Riittää, kun lapsi yrittää parhaansa, aikuisen syli on aina avoinna.
Kouluja mainostetaan jo ”vetovoimallaan.” Enää ei siis ajatella, että kaikille pitää olla hyvät koulut. Opettaja on nyt koutsi, ja kaikki pöhisevät innovatiivisuutta, julistaa opetushallituksen pääjohtaja.
Lapset ja nuoret pakotetaan kilpailemaan koulussa korkeakoulupaikoista. Se kertoo jakomielisestä arvomaailmasta ja kovuudesta ellei peräti tyhmyydestä.
Paasataan luovasta innovatiivisuudesta, ja samalla alistetaan lapset palkkiota tavoitteleviksi roboteiksi. Luovuuden hennot idut myrkytetään rikkaruohoina, mutta kouluväen innovaatioseminaareissa (730 euroa+alv.) manataan Suomea nousuun. Tämä on nykysivistystä, pöhinää ja höpinää.
KARI UUSIKYLÄ