Ylistarossa nähtiin tiistaina 24.3. näky, joka ei syntyisi kaupungissa, jossa ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi.
Lapset marssivat kylätiellä kylttien kanssa, koska aikuiset eivät enää tiedä, miten muuten saisivat Seinäjoen päättäjät huomaamaan, että Ylistarossakin asuu tulevaisuus, ei pelkkä kuluerä.
Koulukulkue oli oire. Sairaus on paljon syvemmällä.
Ylistarolaisille on jo pitkään kerrottu, että palveluiden keskittäminen on välttämätöntä. Että säästöjä on pakko tehdä. Että kaikkien pitää osallistua talkoisiin.
Mutta samaan aikaan moni kysyy: Miksi talkoot tuntuvat kohdistuvan aina samoihin kyliin?
Kun koulu katoaa, katoaa usein paljon muutakin. Päiväkoti seuraa perässä. Harrastusmahdollisuudet vähenevät. Lopulta lähtee perhe.
Ja kun perheet lähtevät, katoaa elinvoima. Tätäkö kutsutaan tasapainoiseksi kehitykseksi?
Ylistarossa pelätään, että päätöksiä tehdään karttaa katsomalla, ei ihmisiä kuuntelemalla. Kaupungin keskustassa luvut näyttävät siisteiltä, mutta reuna-alueilla päätökset näkyvät tyhjinä pihoina ja hiljenevinä kyläteinä.
On helppo puhua tehokkuudesta, kun kyse on muiden lasten koulumatkoista.
Moni vanhempi kokee, että Ylistaro nähdään Seinäjoella lähinnä kustannuseränä. Paikkana, josta voidaan ottaa, koska vastarinta ei kuulu yhtä kovaa kuin kaupungin ytimessä.
Kuntaliitoksen piti tuoda turvaa ja kehitystä. Nyt moni kokee saaneensa epävarmuutta ja jatkuvia leikkausuhkia.
Koulukulkueessa viesti oli yksinkertainen: Lapset eivät ole hallinnollinen ongelma.
Jos koulut katoavat Ylistarosta, katoaa syy muuttaa Ylistaroon. Jos kukaan ei muuta Ylistaroon, koko alueen tulevaisuus kuihtuu. Tätäkö Seinäjoki haluaa? Kasvua, joka tapahtuu tyhjentämällä laitamia?
Kulkue ei ollut pelkkä mielenosoitus. Se oli muistutus siitä, että jokainen säästöpäätös on myös arvovalinta.
Kuinka monta koulua pitää vielä sulkea, ennen kuin myönnetään ääneen se, mitä moni jo pelkää: että Ylistaro on Seinäjoelle tärkeä vain niin kauan kuin siitä ei aiheudu kustannuksia.
Lopulta kysymys ei ole kouluverkosta. Kysymys on siitä, onko Ylistarolla tulevaisuutta. Ja jos on, miksi siitä eivät tiedä edes lapset, jotka joutuivat marssimaan sen puolesta?