Kun syyskuussa 2012 astuin ensimmäistä kertaa junasta ulos Seinäjoen asemalla, en tiennyt, mitä odottaa kaupungista. Olin toki kuullut Suomen festarikesän aloittavasta Provinssirockista, joka järjestetään hassun nimisellä saarella Seinäjoella. Tangomarkkinat ja kaunis Arja Koriseva olivat tuttuja minulle iltapäivälehtien viihdesivuilta ja Peräseinäjoki nauratti nimenä muuten vaan. Pesäpallo, paini, puukkojunkkarit ja Häjyt-elokuva ja tietenkin jokin aloitteleva jalkapalloseura.
Nyt huhtikuussa 2016 olen paljon viisaampi ja kokeneempi. Olen henkilökohtaisesti kokenut kaupungin loistavan festarikesän. Olen rokannut täysillä Törnävänsaarella ja aivan kaupungin keskustassa. Olen herännyt yhtenä heinäkuisena aamuna ja ihmetellyt, mistä nämä kaikki asuntovaunut ovat ilmestyneet kaupungin puistoihin. Olen käynyt pesäpallo-otteluissa. Olen harjoitellut ja tullut selätetyksi painijoiden kanssa. Olen katsonut Häjyt-elokuvan muutamaan kertaan uudestaan, ja jalkapalloseurakin on nyt yksi johtavista jalkapalloseuroista Suomessa.
On mielenkiintoista huomata, miten oma havainnointikyky muuttuu ja miten erilaisella ja paljon tarkemmalla mielenkiinnolla tarkkailee omaa asuinympäristöään ja sen tapahtumia. Meille tulee kotiin Helsingin Sanomat (Ilkan ja muiden hyvien paikallislehtien lisäksi) ja yhtäkkiä sitä alkaa huomata valtakunnan lehdessä paljon uutisia Seinäjoesta, seinäjokelaisista, Seinäjoen tapahtumista ja suunnitelmista. Aikaisemmin olin vain silmäillyt artikkelit läpi ja ajatellut, että siellä jossain Pohjanmaalla.
Kaupunki itsessään on myös muuttunut ja ehkä eniten minun omissa silmissäni. Alussa ihmettelin, missä ovat kaikki vanhat rakennukset ja nostalgia. Minusta tuntui, kuin kaupungista olisi hävitetty kaikki vanha. Ja sitten pala kerrallaan ja todennäköisesti aina eri suunnittelijan kanssa vain rakennettu liikehuoneistoja ja rakennuksia vierekkäin, välittämättä kaupungin kokonaissuunnitelmasta, ilmeestä ja rakenteesta.
Kun pääsin kaupunkiin sisään, huomasin arkkitehtuurisesti hienot rakennukset ja pienet yksityiskohdat: kirjasto, kaupungintalo, teatteri. Lakeuden risti ja joen viereinen kävelytie. Harmonia ja design ja totta kai Joupiskan kuntovitonen. Kuntoilu ja luonto.
Mistä kotikaupunki sitten lopullisesti muodostuu? Se muodostuu ihmisistä. Se muodostuu ihmisten elämästä, tarinoista ja heidän luomastaan kulttuurista ja fiiliksestä.
Varmasti oma perhe, oma asenne ja oma sopeutumiskyky muovaavat kaupungista omanlaisensa kodin ja tunteen omasta kuuluvuudesta, mutta muut asukkaat tekevät siitä kaupungin ja kaupungin fiiliksen.
Täällä Seinäjoella ihmiset ovat se vahvuus ja asia, joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Pohjanmaalla uskotaan työntekoon, rehellisyyteen ja suoraan toimintaan. Täällä asiat sanotaan turhia kaunistelematta, mutta reilusti. Täällä uskalletaan olla rohkeita päätä huimaavalla tavalla ja totta kai yrittämisen lain mukaan välillä epäonnistutaan ja kerätään kamoja, mutta ne kuopat otetaan kokemuksina ja korkeakouluna kohti uusia mahdollisuuksia.
Ylpeänä voin sanoa, että Seinäjoki on kotikaupunkini… juuri tällä hetkellä.
Simo Valakari