Kirjailija Sofi Oksanen kertoo Suomen Kuvalehden kolumnissaan venäläisten ukrainalaislapsiin kohdistamista pakkotoimista. Hänen tietonsa perustuvat Yalen yliopiston julkaisemaan raporttiin, joka paljastaa toiminnan järjestelmällisyyden ja laajuuden.
Oksanen kirjoittaa, että Venäjä on sodan alusta lähtien siepannut lapsia Ukrainasta ja alkanut venäläistää heitä. Siepattujen lukumäärä vaihtelee 19000–35000. Lapsia on viety muun muassa nuorisokeskuksista ja orpokodeista ja väestösuojista.
Ilmajoen Musiikkijuhlien uusin ooppera Isoviha 1713–21 muistuttaa suomalaisia omasta vastaavasta historiastamme. Venäläiset kasakkajoukot vyöryivät Pohjanmaan lakeuksille ja tuhosivat säälittä kaiken eteensä sattuvan. Keisari Pietarin käskyn mukaan koko historiallinen Pohjanmaa piti hävittää mustalle mullalle. Miehiä tapettiin, naisia raiskattiin ja omaisuus ryöstettiin.
Venäläisen sotilashallinnon aika oli ehkä Suomen historian julmin kausi. Kansanmurhaksikin sitä voisi kutsua. Tuhannet siviilit erityisesti Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla joutuivat terrorin uhreiksi.
Kuten nykyisin Ukrainassa, syyllistyi Venäjä tuolloin 300 vuotta sitten ihmisryöstöihin. On arvioitu, että jopa 20 000 lasta ja nuorta siepattiin orjiksi ja myytiin orjamarkkinoilla aina kaukomaita myöten. Osa siepatuista onnistui myöhemmin palaamaan kotimaahansa.
Kirjailija Zachris Topelius kirjoitti hellyttävän tarinan Koivu ja tähti. Siinä kerrotaan tytöstä ja pojasta, jotka vietiin Isovihan aikana vankeina Venäjälle. Lasten mielessä olivat kotipihan koivu ja sen yllä loistava tähti. Kymmenen vuoden seikkailun jälkeen lapset löytävät takaisin kotipihaansa.
Eräiden lähteiden mukaan Seinäjoelta siepattiin Isovihan aikana Venäjälle 30 lasta. Yksi heistä oli Jouppilan talon 13-vuotias Jaakko-poika. Liisa ja Heikki Jouppilan ilo oli suuri, kun jo menetetyksi luultu talon ainoa poika palasi kotiseudulleen 20 vuotta myöhemmin.
Vanhemmat eivät aluksi tunnistaneet poikaansa, mutta vuonna 1737 he kuitenkin tunnustivat kihlakunnanoikeudessa Jaakon pojakseen. Nuori mies sai puolet Jouppilan talosta isännöitäväkseen. Jaakko kävi Viipurin läänissä hakemassa siellä asuvan vaimonsa ja lapsensa kotiseudulleen.
Jouppilan tilan toista puolta isännöi Maria-tyttären mies Erkki Matinpoika. Hän jäi asumaan päätaloon, ja Jaakko rakensi itselleen ja perheelleen uuden asumuksen.
Jaakko sai elää rauhassa kaksitoista vuotta Jouppilan talon ainoana poikana. Vuonna 1749 alkoi talon vävy Erkki Matinpoika käräjöidä miestä vastaan. Häntä syytettiin Vale-Jaakoksi. Yhdeksän vuoden värikkään, eri oikeusasteissa käydyn mittelön jälkeen Jaakko tuomittiin lopulta menettämään pojan oikeutensa. Mitään rangaistusta hänelle ei kuitenkaan vaadittu.
Sofi Oksasen kirjoitus ja Yalen yliopiston tutkimukset muistuttavat meitä, ettei Venäjä ole vuosisatojen kuluessa muuttanut sodankäyntitaktiikkaansa. Siviiliväestön nöyryyttäminen on edelleen keinovalikoimassa.
Vale-Jaakko on jäänyt elämään Seinäjoen katukuvaan. Seinäjoki-salin vierestä pääsee joen yli Framin kampusalueelle kevyen liikenteen siltaa pitkin. Pohjalaisen orjuuden muistoksi sillan nimenä on Vale-Jaakon silta. Olipa Jaakon tarina sitten valhetta tai ei.
Raimo Hautanen
toimittaja