Kuvan voima on valtava. Sitä ei käy kiistäminen. Monista kuvista on tullut aikamme tapahtumien ikoneja. Monet kuvat ovat herättäneet meidät huomaamaan, mitä maailmassa tapahtuu. Sitä eivät ole tehneet kirjoitetut tai lausut sanat eivätkä videot. Se on kuitenkin lopulta aina ollut kuva, joka pysäyttää ja herättää.
Viimeisimpänä se on ikoninen kuva hukkuneesta pikkupojasta Turkin rantahietikolla. Nilüfer Demirin tallentamasta otoksesta tuli hetkessä pakolaiskriisin symboli. Poika punaisessa paidassaan näyttää nukkuvan, mutta sitä hän ei ole. Jos ennen tätä kuvaa oli pystynyt ummistamaan silmänsä totuudelta, tämän jälkeen se on ollut vaikeaa.
Vietnamin sodan symboloi kuva napalmin polttamasta pikkutytöstä, joka palautuu varmasti jokaisen mieleen aina sodasta puhuttaessa. Nick Útin ottamassa kuvassa alaston tyttö juoksee kärsivä ilme kasvoillaan veljensä perässä. Napalm on polttanut hänen vaatteensa. Taustalla näkyy myös muita pakenevia lapsia ja amerikkalaisia sotilaita, mutta katse kiinnittyy pikkutyttöön ja hänen tuskaansa.
Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten ikoniksi nousi ”Tank man” tuntematon kapinallinen, joka asettui etenevien panssarivaunujen eteen. Tapahtuneesta otettiin useita kuvia ja videota, mutta se on Jeff Widenerin kuva, joka muistuttaa meitä tapahtuneesta.
Pieni nälkiintynyt ihmislapsi, laihaakin laihemmat käsivarret, selästä törröttävät lapaluut, on kyyristyneenä maahan. Taustalla korppikotka on laskeutunut odottamaan. Se on lähellä lasta, liian lähellä. Kevin Carterin Sudanissa 90-luvun alkupuolella ottama kuva kertoo nälänhädän kauheuksista yhdellä katseella.
Afganistanin sodasta verkkokalvolle piirtyy Laura Rauchin kuva pommituksessa haavoittuneesta sotilaasta, joka makaa tajuttomana helikopterin lattialla. Miehen kylki paljastaa tatuoinnin: ”For those I love I will sacrifice”. Amerikkalaisille kuva on varmasti symboli rohkeudesta ja isänmaallisuudesta. Minä koen sen muistutuksena vieraalla maalla soditun sodan mielettömyydestä.
Mikään näistä kuvista ei olisi noussut ikoniseen asemaansa ilman yleisöä ja sen reaktioita. Mutta mikään näistä kuvista ei olisi noussut yleisön tietoisuuteen ilman välityskanavaa; perinteistä painettua lehteä tai sähköistä mediaa. Kuvien määrä on nykymaailmassamme valtava, mutta symboliksi nousevien kuvien määrä on vakio.
Ikoniset kuvat eivät tarvitse selittelyä. Ne eivät tarvitse viereensä käyttöohjeita laventamaan, että mistä on kyse. Niiden sanoma nousee ihmiskohtaloista ja ajan ilmiöistä. Ne inhimillistävät tapahtuvat niin, että jokainen kykenee ne ymmärtämään. Ne toimivat, koska ne peilaavat hetken juuri sellaisena kun se oli; mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä poistamatta ilman alustuksia tai taustatarinoita. Se on kuvan voima.
JENNI LATVA