Se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy.
Niinpä niin.
Lapinlahden Lintujen hitti vuosikymmenten takaa sopii tämän syksyn ääniraidaksi.
Hallitus yritti pähkäillä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, miten suomalainen työ kannattaisi paremmin ja tuotteet kävisivät taas kaupaksi myös maailmalla. Vireä vienti on Suomen kaltaisen maan elinehto.
En tiedä, pitääkö paikkansa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) arvio, että kolme viikkoa käytettiin sen kartoittamiseen, voivatko sopijat olla tavoitteesta yhtä mieltä. Jos tämä pitää paikkansa, se kertoo paljon herrojen kiireistä ja murheista.
Jos tähän asti hallituksen esityksistä on uupunut konkretiaa, nyt sitä on senkin edestä. Leikkuri iskee pyhätyökorvauksiin, lomiin, sairauspäiviin, joista yksi päivä pitää sairastaa omaan piikkiin. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ajallinen leikkaus jäi valikoimasta vielä pois. Jos se olisi tullut nyt, SAK:n soppatykit olisivat taatusti jo lakkoasennossa. Kuka ties joku päästääkin pian suustaan sanan "yleislakko". Niin kuin sillä Suomi pelastuisi.
Suomi mataa juuri nyt EU-maiden hännänhuippuna siinä, kuinka talous kasvaa. Me, Kreikka ja Italia olemme pahimmassa pinteessä. Jos talous ei kasva, meistä tai naapuristamme tulee herkästi työttömiä. Työttömyys ei näytä olevan ay-liikkeen murheista päällimmäisiä. Tärkeintä on oma, rajattu etu. Vanhalle kunnon työväenliikkeen solidaarisuudelle on todellakin tarvetta Suomessa.
TONI VILJANMAA
Pohjalaisen päätoimittaja