SDP:n puheenjohtajaksi perjantaina valittu Antti Lindtman sanoo, että rasismi on saanut kasvot ja että se on tänä kesänä repinyt avohaavaa Suomen sieluun. Hän sanoi linjapuheessaan, että kun silmät avautuvat, suiden ei pidä sulkeutua.
Lindtman painotti, että ihmisten yhdenvertaisuudesta on pidettävä kiinni eikä SDP milloinkaan käännä selkää yhdenvertaisuudelle.
Lindtmanin mukaan Suomen nykyisen hallituksen kyseenalaiset esiintymiset ovat tuoneet Suomelle myös kansainvälistä mainehaittaa.
– Pääministeri (Petteri) Orpo (kok.) on suorassa vastuussa siitä, että hallituksesta lähtee, viimeistäkin ministeriä myöden, perustavanlaatuisissa ihmisoikeuskysymyksissä yksi ja selvä viesti, josta ei jää tuumaakaan epäselvyyttä – Suomi ei suvaitse minkäänlaista rasismia, Lindtman sanoi saaden raikuvat aplodit SDP:n puoluekokousväeltä Jyväskylässä.
Hän myös kritisoi perussuomalaisia siitä, että nämä ovat ilmaisseet, että ero Euroopan unionista on pitkän tähtäimen tavoite.
– Kuinka moni haluaisi olla sellaisessa avioliitossa, että puoliso ilmoittaisi, että pidemmän tähtäimen suunnitelmana minulla on avioero, Lindtman vitsaili.
Lindtman myös kysyi, miten Suomi voisi pärjätä Venäjän kanssa ilman EU:ta. Hänen mukaansa kannattaisi myös katsoa, millainen "menestystarina" Brexit eli Britannia ero EU:sta on ollut.
Lainasi puheessa Thunbergia
Lindtman puhui myös ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta.
– Elinkelpoinen maapallo on vain lainassa lapsiltamme. Tulvat, myrskyt, ennätyslämmöt ja kuivuus ovat esinäytös sille, mitä tulevaisuudessa on luvassa. Siksi ilmastotoimenpiteillä on palava kiire, kirjaimellisesti, hän sanoo.
Lindtman lainasi puheessaan myös ilmastoaktivisti Greta Thunbergia.
– Meidän ei pitäisi kysyä itseltämme, onko meillä varaa pelastaa planeetta. Meidän pitäisi kysyä itseltämme, kuinka paljon olemme valmiita maksamaan siitä, ettemme tee sitä.
Lindtman aloitti puheensa lapsuusmuistollaan, joka hänen mukaansa kertoi hyvinvointiyhteiskunnan toimivuudesta. Hän kertoi tarinan siitä, kun hän oli lapsena mennyt isänsä kanssa päiväkotiin ja päiväkodin henkilökunta oli sinä päivänä antanut hänelle erikoishuomiota. Päiväkodissa oli katsottu, että hänellä oli päällä ehjät ja puhtaat vaatteet sekä tarvittavat varavaatteet mukana.
– Päiväkotiinkin oli kiirinyt tieto, että vanhempani olivat eronneet, ja isästä oli tullut yksinhuoltajani. Se ylimääräinen varmistus oli hyvinvointiyhteiskunnan huomaamaton ja hellä kosketus, että muuttuneessa tilanteessa kaikki oli kunnossa. Turvaverkko kantoi, hän sanoi.
Lindtmanin mukaan häntä päiväkodissa hoitanut Sari oli esittänyt hänelle toiveen.
– Se toive kuului näin: Pitäkää huoli hyvinvointiyhteiskunnasta, jotta jatkossakin jokaisella on mahdollisuus ponnistaa kohti unelmia, kuten minulla on ollut. Hyvät toverit, eiköhän lähetetä Sarille terveiset: Me pidämme huolta, hän sanoi.