Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Sä­vel­ten voi­mal­la

Valot himmenevät. Rumpu lyö ensimmäiset tahtinsa. Poikkihuilun soolo hyväilee odottajia. Diandra astuu ”stagelle”. Ohjelma Elämäni Biisi alkaa.

Äkkiä, kesken tavallisten viikonlopuniltojen kauniit sävelet täyttävät tietoisuutemme. Ensin sävelet soivat hiljaa. Sitten ne halkaisevat kuin salamat kaiken todellisuuden. Sävelet nostavat tunteet ajatusten yläpuolelle. Antaudumme melodian vietäviksi. Kun ei muuta olisi osannut odottaakaan. Kyynelten kanssa ollaan rajoilla, ja lopuksi ne saavat vallan.

Ohjelmassa Elämäni Biisi lauletaan kolmatta kappaletta. Mistä ovat tulleet jäädäkseen meidän jokaisen rakkaimmat sävelet? Usein ne kumpuavat syvältä nuoruudesta, jolloin elimme puhtainta, syvällisintä aikaamme. Silloin emme, koko elämästä vielä mitään tienneet. Kaikki oli pelkkää haavetta vain.

Nämä kappaleet yhdistävä meidät ihmisiin, joita olemme elämässämme kohdanneet. Hetkissä, joiden olisimme halunneet ikuisesti jatkuvan. Kaipaus iskee taas kuin puukko rinnassa. Onneksi on niitäkin säveliä, jotka lohduttavat ja tasoittavat mielialaa. Melodiat antavat myös voimaa selvitä seuraavaan hetkeen ja seuraavaan päivään.

Monet kappaleet rentouttavat humoristisilla sanoillaan. Onko niin, että juuri kappaleiden sanat tekevät meihin parhaimman vaikutuksen? Kyllä se on kaikki yhdessä. Tähän vielä paikallaolijoiden mehevät kertomukset. Tunnemme syvää iloa, kun saamme näitä säveliä uudelleen kuunnella.

Orkesterin johtajana toimii Kalle Torniainen. Emäntänä Kultaisella Venlalla palkittu Katja Ståhl. Yksi laulajista on Diandra. Hänen menonsa lauluissa paranee kerta toisensa jälkeen. JP Leppäluoto ja Jore Marjaranta odottavat vielä uransa huipentumista. Viime vuodesta tuttu, ja aina vain upeammin laulava Tero Vesterinen laulaa sielunsa kyllyydestä. Arja Saijonmaan charmia ja laulun tulkintaa ei voi todeksi uskoa. Uutena tähtenä loistaa Suvi Teräsniska. Joitakin laulajia olemme jääneet kaipaamaan.

Tunnelma on studiossa käsin kosketeltavaa ja rentoa, jota Katja Ståhlin lämmin ja letkeä sanailu siivittää. Tulisiko ensi viikolla, vaikka joku kaunis Riki Sorsan kappale Haaveissa Vainko Oot Mun? Sitä odotellessa ulkona teettä oikeaa syksyä. Ei tee heikkoakaan. Kyllä me siitäkin osaamme nauttia.

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa