Sportin puolustaja Niklas Nevalainen vietti viisi vuotta Pohjois-Amerikassa ennen saapumistaan Vaasaan täksi kaudeksi. Nevalainen kertoo ajastaan yliopistokiekon parissa Atlantin toisella puolen.
Viime vuosituhannen loppupuolella Porin Ässien juniorijoukkueisiin liittyi Niklas Nevalainen. Nakkilassa syntynyt nuorukainen sovitteli luistimia jalkaan nuorella iällä.
Nevalainen pääsi juniorivuosiensa aikana kokeilemaan kantimiaan myös ikäkausimaajoukkueissa. Ehtipä hän alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa toimittaa kiekon kertaalleen maaliinkin. Porilaisjunioreissa hän oli joka vuosi tehokkaimpia pelaajia.
Puolustajan paikalla pelaava Nevalainen pääsi pelaamaan Ässissä usein ikäisiin vanhempien mukana. Viimeisellä Ässät-kaudellaan (2011-12) hän pelasi A-nuorten joukkueen varakapteenina ja viimeisteli puolustajan paikalta mainiot tehot 13+22.
Muutoksen tuulet kävivät kuitenkin. Nevalaisen piti tehdä päätöksiä sen suhteen, mitä tekisi tulevaisuudessa jääkiekkouransa suhteen. Porilaislähtöisen NHL-pelaaja Erik Haulan isä Tomi Haula, joka toimii pelaaja-agenttina, otti puheeksi Nevalaisen kanssa mahdollisuuden suunnata Pohjois-Amerikkaan.
- En usko, että ilman häntä olisin Pohjois-Amerikkaan koskaan lähtenyt. Niistä kuvoista tiedettiin silloin hyvin vähän, jos ihan rehellisiä ollaan. Vuosi vuodelta sinne on lähtenyt enemmän pelaajia, mutta silloin se oli vielä hyvin harvinaista. Nykyään niistä kuvioista tiedetään Suomessakin aika hyvin, Nevalainen taustoittaa.
Lukion Nevalainen halusi kuitenkin suorittaa ensin Suomessa loppuun. Saatuaan opinnot päätökseen ensimmäisen täyden A-nuorten kautensa jälkeen, lähti hän kokeilemaan yhdysvaltalaisen juniorijääkiekon pääsarjan USHL:n testileirille. Nuorukaisia leirillä oli jonoksi asti, mutta osa karsiutui pois leirin edetessä.
Nevalaisen otteet miellyttivät yhdysvaltalaisvalmentajia, ja lopulta hänelle irtosikin paikka Dubuque Fighting Saintsin joukkueesta, jonka hän päätti ottaa vastaan. Iowan osavaltiossa sijaitsevan Dubuquen juniorikiekkoylpeydessä pelaaminen toi reilusti muutoksia Nevalaisen arkeen.
- Siellä sai leikkiä tavallaan ammattilaiselämää. Siellä en käynyt koulua, vaan pelasin vain lätkää. Asuin siellä paikallisessa perheessä, ja käytännössä kaikki päivittäisasiat olivat heidän puolesta hoidettu niin, ettei tarvinnut murehtia muusta kuin jääkiekosta.
- Sopeutumista oli. Kaikki kielestä lähtien oli uutta. Kielitaito ei ollut sinne lähtiessä mikään järin kaksinen, joka toi aluksi hieman ongelmia. Ei sitä silloin hirveästi tullut läppää heitettyä pukukopissa, Nevalainen sivaltaa.
Sarja oli Nevalaisen mieleen. Otteluiden yleisömäärätkin olivat reilusti suomalaista A-nuorten SM-liigaa suuremmat: jos Suomessa junioriotteluissa käy korkeintaan muutamia satoja katsojia, oli niitä Dubuquessa tuhannesta kolmeen tuhanteen jokaisessa ottelussa.
- Tasoltaan sarja oli kovempi kuin A-junnujen sarja. Se oli siinäkin mielessä steppi ylöspäin. Kyllähän se myös miellytti, että yleisöä kävi otteluissa enemmän, Nevalainen kertoo.
Jos sarjan taso oli hyvä, muuttui toiminta muutoinkin ammattimaisempaan suuntaan. Pelaamiseen panostettiin tosissaan.
- Se jäi mieleen, että joku joskus ennen lähtöäni sanoi, että valmentajia ei jenkeissä kiinnosta, miten treenaat vaan se, miten pelaat. Se ajatus meni romukoppaan heti alkuun. Siellä se miten treenaat, ratkaisee sen, pääsetkö pelaamaan vai et. Vaatimustaso oli todella kova.
Yliopiston ovet aukeavat
Kausi USHL:ssä meni lopulta varsin mallikkaasti. Nevalainen tahkoi 60. ottelussa 33 tehopistettä ja tehotilasto jäi peräti 51 astetta positiivisen puolelle.
Jo ennen USHL-kautta Nevalainen oli kiinnittänyt myös paikallisten yliopistojoukkueiden huomion. Samaisella testileirillä, jonka kautta Nevalaisen portit Yhdysvaltoihin aukesivat, oli mukana runsaasti myös yliopistovalmentajia ja yliopistoiden kykyjenetsijöitä.
Jo tuolloin kiinnostuneimmat olivat kyselleet Nevalaisen perään. Kun hän oli päässyt testileiriltä kotiin, oltiin St. Cloud State Universityn suunnalta yhteyksissä. Yhteydenpito jatkui koko kesän ajan. Miehen alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut yliopistokiekkoilu Yhdysvalloissa. Osin siitä syystä, että tietoa yliopistokiekkoilusta oli hyvin vähän tarjolla.
USHL-pelien alkaessa syksyllä 2012, alkoivat kuitenkin neuvottelut Minnesotan osavaltiossa sijaitsevan St. Cloud State Universityn suuntaan etenemään.
- Kun pelit alkoivat, oli kiinnostusta useammaltakin yliopistolta. St. Cloud pysyi koko ajan eniten kiinnostuneena, jos näin voi sanoa. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta koin, että he olivat niin kiinnostuneita, että se on varmaan paras paikka mennä. Ennen joulua sitten tein päätöksen, että menen sinne.
Hän aloitti St. Cloudin yliopistossa vuonna 2013. Nelivuotisen koulun ensimmäinen vuosi piti sisällään melko yleistä asiaa, joka helpotti alkuun miehen tekemistä koulunpenkillä. Aamupäivät hän vietti opiskellessa ja iltapäivät lämimällä kiekkoa.
Pääsuuntaumaksi valikoitui kansainvälinen liiketoiminta. Tarkennettuna rahoitus.
- Kyllä siellä koulunkin suhteen oli hommia. Ei missään tapauksessa silti äärettömän vaikeaa, mutta sai silti tehdä töitä. Vuosi vuodelta totta kai aiheet muuttuivat haastavammiksi. Koko ajan sitä kuitenkin oppi lisää.
Nevalaisen muutettua Yhdysvaltoihin, oli kielen kanssa omat haasteensa. Senkin kanssa ongelmat helpottivat ajan kanssa.
- Koulukieli oli vielä hieman erilaista, mitä päivittäiskäytössä oli oppinut. Ajan kanssa opiskelukin kuitenkin helpottui. Olihan siellä vielä viime vuonnakin rahoituksen kursseja, joissa oli sanoja, joita ei ollut koskaan nähnytkään, Nevalainen avaa.
Yhdysvalloissa yliopistoissa on tehty selkeä rakenne, jolla ammattiin tähtäävä urheiluharjoitteleminen ja opiskelu ovat yhdistetty. Moni suomalainen, jotka ovat yliopistosarjoihin Yhdysvaltoihin lähteneet, ovat kehuneet järjestelmää kauttaaltaan hyväksi. Vastaavaa järjestelmää ei Suomessa tällä hetkellä ole.
Opiskelujen suhteen on olemassa vaatimuksia jääkiekon ohessa. Yhdysvaltojen yliopistourheilun kattojärjestö NCAA asettaa omat opiskelutavoitteensa, joissa urheilijoiden tulee pysyä, tai voi joutua lisäkurssitukselle. Ääritapauksessa voi saada jopa määräaikaisen hyllytyksen joukkueesta. Nevalaisen mukaan St. Cloudilla oli kuitenkin omat tavoitteensa, jotka olivat vielä NCAA:n tavoitteita kovempia.
Kukaan Nevalaisen joukkueesta ei kuitenkaan hyllylle joutunut. Miehen mukaan jääkiekon ja opiskelujen yhdistäminen oli lopulta melko kivutonta, eikä hänellä ollut ongelmia rajoissa pysymisessä. Yhdistelmässä oli jopa positiivisia puolia, vaikka töitä saikin tehdä.
- Se oli oikeastaan hyvä, että oli koulu jääkiekon ohella. Sillä sai aina ajatuksia hieman pois lätkästä. Nyt esimerkiksi syksyllä, kun kausi on Sportissa ollut hieman tämmöistä, että olemme hävinneet paljon, niin toivoisi aina, että olisi saanut samalla tavalla ajatuksia hieman muualle.
- Tasapaino säilyi koulun puolesta kuitenkin aina. Meni hyvin tai huonosti, niin kouluhommat piti aina hoitaa.
Perisuomalaisia sirkushuveja
Nevalainen ei ollut yksinäinen suomalainen kampuksen kiekkoylpeydessä. Hänen aloittaessa joukkueessa pelasivat myös nykyään Anaheim Ducksin NHL-organisaatiossa kiekkoileva Kalle Kossila ja RoKissa Mestiksessä kiekkoja torjuva Rasmus Reijola. Myöhemmin suomalaisista joukkoon liittyi myös Mika Ilvonen, joka opiskelee tällä hetkellä viimeistä vuottaan yliopistossa.
Suomalaiset tutustuivat toisiinsa hyvin opiskeluvuosien aikana.
- Vietimme kyllä yhdessä aikaa. He ovat tosi hyviä jätkiä. Meistä tuli siinä vuosien mittaan hyviä kavereita. Suomalainen on suomalainen sitten kuitenkin. Meillä oli esimerkiksi FIFA-turnauksia ynnä muuta puuhaa. Siellä välillä konsolin kapulatkin lensivät, Nevalainen naurahtaa.
Yksi joukkueen pukukoppiin muutamia vuosia sitten tehdyistä uudistuksista on sauna. Se nousi luonnollisesti suomalaisten suosioon.
- Jenkit kävivät siellä aina shortsit ja t-paita päällä. Kun pahin ruuhka oli helpottanut, menimme suomalaisten kesken sinne aina oikeasti saunomaan. Kyllä siellä oltiin aika usein poikien kanssa treenien jälkeen. Pääsi aina hetkeksi rauhoittumaan ja kertaamaan päivän asiat suomeksi, Nevalainen muistelee.
Opinnot tulivat päätökseen viime vuonna, jonka jälkeen oli aika etsiä uusi pelipaikka. Sellainen löytyi Liigasta ja Vaasan Sportista. Nevalainen on viihtynyt Sportissa, mutta on tyytyväinen, että päätti lähteä hakemaan kokemuksia ison meren takaa.
- Sieltä jäi käteen hyvät paperit. Koulutusta vastaavia hommia olisi tietysti mukava tehdä sitten joskus, kun sen aika tulee. Jääkiekkoilijanahan ei tietenkään koskaan tiedä, miten kauan ura kestää. Oli ehdottomasti hyvä kokemus lähteä sinne ja koulutus on yksi iso asia, mitä sieltä jäi mukaan.
Nevalainen suosittelee lämpimästi tulevaisuuttaan pohtiville jääkiekkojunioreille yliopistopolkua Yhdysvalloissa.
- Suosittelen tuota polkua nuorille, koska se antoi myös koulupapereiden lisäksi runsaasti elämänkokemusta, mitä ei mistään muualta olisi voinut saada, Nevalainen päättää.
MIKA PUKKINEN