Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoituksessa sunnuntaina 11.6. todetaan, että ”moni suomalainen ulkopolitiikan asiantuntija todisti Niinistön suhtautuneen peräti vastahankaisesti Natoon ja Yhdysvaltoihin ja viivyttäneen liittoutumista, jonka kannalla eritysesti puolustushallinnon edustajat laajasti olivat olleet jo pitkään”. Tuo virheellinen käsitys Sauli Niinistön suhtautumisesta Natoon on tarpeen oikaista.
Vuonna 2006, kun Tarja Halonen valittiin toiselle kaudelle, vastassa toisella kierroksella oli Sauli Niinistö. Niinistö hävisi niukasti (Halonen 51,8 % ja Niinistö 48,2 %). Häviö johtui suurelta osin siitä, kun Sauli Niinistö kampanjoi avoimen voimakkaasti Natoon liittymisen puolesta, mutta Suomen kansa ei ollut siihen vielä valmis.
Voimme varmaan nyt ajatella niin, että tuo häviö oli hyvä asia, koska voittaessaan tuolloin Sauli Niinistön kaksi kautta olisi päättynyt jo vuonna 2018. Nyt ollaan yleisesti sitä mieltä, että presidentti Niinistö toimi Nato-asiassa oikein ja viisaasti. Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022 avautui mahdollisuus alkaa valmistella Natoon liittymistä. ”Naamiot putosivat”. Itsekin ratkaisin Nato-kantani myönteiseksi tuolla hetkellä.
Mitä tulee vuoden 2014 tapahtumiin, jolloin Venäjä liitti Krimin alueeseensa, eivät USA ja Euroopan valtiot rientäneet apuun. Kaikki kävi todella nopeasti. Tapahtunutta vain pahoiteltiin. Siinä tilanteessa Suomella ei olisi ollut mitään järkeä hakea Naton jäsenyyttä, vaikka jotkut haikailevat sitä nyt jälkiviisaasti.
Sauli Niinistö on siis ollut ainakin vuodesta 2006 lähtien selvästi Natoon liittymisen kannalla. Hänen viisautensa on ollut siinä, että hän odotti oikeata hetkeä ja se tuli. Nyt olemme Puolustusliitto Naton täysivaltainen jäsen. Voimme varmasti pitää Sauli Niinistöä yhtenä kaikkien aikojen parhaista presidenteistämme.
Toivottavasti pian valittava uusi presidenttimme on kaukonäköinen ja viisas.
Martti Aila
Vaasa