Tänä keväänä teimme isä–tytär-matkan Ruotsiin ja Tanskaan. Se oli kuulemma valmistujaislahjani, vaikken olekaan vielä valmistunut.
Kun matkaa oli takana muutama päivä, olimme päässeet Malmöhön. Turning Torson kuvaamisen jälkeen suunnistimme hotellille. Monen tunnin ajomatka oli saanut aikaan sen, että vessaan oli päästävä. Niinpä isä lähti hakemaan autosta niitä tavaroita, joita tarvitsimme yöpymistä varten, ja minä suuntasin hotellihuoneeseen.
Ei ole täysin varmaa, miksi tapahtumat menivät tästä eteenpäin niin kuin menivät. Auton ovet eivät jostain mystisestä syystä suostuneet menemään lukkoon, joten isä ajatteli nopeasti kantaa pari putkikassia huoneeseen, kun auto kerran oli väliaikaisesti parkissa hotellin lasiovien edessä.
Pikapikaa autolle palattuaan hän kuitenkin huomasi, että sieltä olivat hävinneet hänen nahkatakkinsa ja minun matkalaukkuni. Lähialue tarkastettiin nopeasti hotellin henkilökunnan kanssa, mutta kadonneista tavaroista ei näkynyt enää vilaustakaan.
Hotellin vastaanotosta soitettiin poliisille. Virkavaltaa odotellessa ehti hyvin laatia listaa hävinneistä tavaroista, vaikkakin oli vaikea muistaa, montako t-paitaa ja sukkaparia olin matkalaukkuun sullonut. Äkkiä sitä unohtaa, mitä on pakatessaan järkeillyt.
Loppujen lopuksi selvisi, ettei poliisi edes tule paikalle tällaisissa tapauksissa, vaan rikosilmoitus tehdään puhelimessa. Aloitimme jonottamisen sijalta 117, ja vajaassa parissa tunnissa homma oli selvä.
Illalla isä päätti vielä käydä katsomassa, että auto on edelleen yhtenä kappaleena. Hän palasi takaisin kahden keltaisen muovikassin kanssa, jotka olivat täynnä tavaraa. Mietin, että noin tehokkaasti en ole ennen nähnyt miehen shoppailevan.
Hämmästys kasvoi entisestään, kun tajusin, että pussit olivat täynnä vaatteitani. Ne olivat löytyneet jalkakäytävältä automme vierestä.
Kävin kassit läpi tavara tavaralta, ja niissä olivat kaikki matkalaukussani olleet vaatteet. Puuttumaan jäivät vain nahkaiset ballerinat, matkafööni ja -suoristusrauta sekä itse matkalaukku.
Sen verran taitavasti vaatteet oli viikattu, että oli työn ja tuskan takana saada ne mahtumaan takaisin samoihin pusseihin, jotka siis toimivat matkalaukkunani loppureissun ajan.
Tarinan opetus on se, että kannattaa harkita tarkkaan, minkälaisia vaatteita ottaa länsinaapuriin mukaan. XL-kokoiset ”muodikkaat” vaatteet eivät kelpaa edes ruotsalaisille rosvoille.
Elina Levijoki