– Yksi päivä jotain tapahtui, ja päätin, että haluan sittenkin elää.
Kaksikymppinen helsinkiläinen Sanni käytti nuoresta asti päihteitä omien sanojensa mukaan "aika tyypillisesti", kunnes mukaan tuli huume, johon hän jäi koukkuun. Huumeidenkäytöstä tuli päivittäistä. Sannin mukaan hän kuitenkin kielsi ongelman vahvasti.
– Masennuin niin, että olin valmis siihen, että aineen käyttö saattaa tappaa mut jossain vaiheessa. Olin hyväksynyt sen, koska en halunnut lopettaa.
STT haastatteli Sannia toipuvien huumeaddiktien Nimettömät Narkomaanit -toveriseuran konventissa Helsingissä. Järjestön toimintaperiaatteisiin kuuluu nimettömyys, eikä kukaan haastateltavista esiinny jutussa oikealla nimellään.
Nimettömät Narkomaanit (NA) on perustettu Yhdysvalloissa 1950-luvulla, mutta se toimii tällä hetkellä yli 130 maassa. Suomen osaston viime vuonna tekemän jäsenkyselyn mukaan yli 40 prosenttia mukana olevista oli käyttänyt huumeita 11–20 vuotta. Lähes 50 prosenttia oli löytänyt mukaan hoitolaitoksen kautta ja noin 30 prosenttia toisen jäsenen kautta. Jäsenistössä on hieman enemmän miehiä kuin naisia.
"Ihmisyydessä on toivoa"
Kun Sanni päätti lopettaa kaiken päihteiden käytön, hän teki sen ilman apua. Aiemmat lopettamisyritykset saivat ymmärtämään, että myös alkoholista ja kannabiksesta pitää luopua. Hän oli viisi kuukautta käyttämättä mitään, mutta aloitti sen jälkeen uudelleen. Tässä vaiheessa Sanni löysi Nimettömät Narkomaanit ja ymmärsi, että on addikti.
– Mulle tuli niin vahva halu lopettaa, että mä en halua tätä enää. Sen halun voimalla meni monta kuukautta. Mä olin vähän niin kuin päihtynyt siitä uudesta olosta, joka oli se, että mä olin selvin päin.
Huumeiden käytön Sanni salasi lähipiiriltään. Hän sanoo, että kovinkaan moni ei olisi uskonut hänestä ulospäin, että hänellä on paha huumeongelma.
– Kun mä tulin julki mun lähipiirille huumeongelmasta, kukaan ei ollut arvannut sitä.
Sannilla ei kuitenkaan ollut tukiverkostoa ennen Nimettömiä Narkomaaneja. Hänen mukaansa aidosti välittävä ja rakastava yhteisö on asia, jota hän kaipasi elämäänsä jo ennen huumeiden käytön aloittamista. Nyt Sanni on ollut mukana noin puolitoista vuotta ja tuntee kuuluvansa johonkin.
– Ihmisyydessä on toivoa.
Huumeiden käyttäjiin liittyy paljon ennakkoluuloja. Sanni toivoisi ihmisten ymmärtävän, että addiktio on sairaus, ei ihmisen mielen heikkoutta.
– Se voi tapahtua kenelle vain, se voi olla sun tytär tai isä. Se pitäisi pitää mielessä, jos haluaa tuomita toisen ihmisen, Sanni sanoo.
Myös päättäjien kannattaisi Sannin mukaan miettiä, kuinka he puhuvat huumeiden käyttäjistä.
– Voin sanoa ihmisenä, joka on ollut pahassa huumekoukussa, että siinä tilassa kyllä vihaa itseään ihan tarpeeksi paljon ilman että joku toinen tulee vielä sanomaan, että olet yhteiskunnan pohjamutaa.
Riippuvuus ja toipuminen
Yhdysvalloissa musiikkibisneksessä menestyksekkään uran tehnyt, Los Angelesissa asuva James kertoo, että musiikkipiireissä ei ollut epätavallista käyttää päihteitä. Hän käytti kovia huumeita, koska piti niiden antamasta tunteesta.
– Pystyin ennustamaan, millainen olo minulla olisi maanantaina kahdelta, perjantaina seitsemältä, lomalla tai syntymäpäivänä. Halusin kontrolloida tunteitani – halusin vain sen yhden tunteen, joka tuli käyttämisestä.
Hän on ollut mukana NA:n toiminnassa kymmeniä vuosia ja matkusti Suomeen tapaamaan ystäviään konventissa.
James on niin sanotusti hyvästä perheestä. Hänen lapsuuteensa kuuluivat tennisleirit ja ratsastustunnit. Perhe oli uskonnollinen, eikä James kapinoinut perheen arvoja vastaan. Kerran ystävä kuitenkin huomasi Jamesin olevan väsynyt ja tarjosi siihen jotakin, mitä James veti molempiin sieraimiin.
– Silloin oli tiistai. Perjantaihin mennessä käytin joka päivä.
James tienasi hyvin ja menestyi. Rahat riittivät huumeisiin mainiosti. Lopulta ne alkoivat kuitenkin vaikuttaa työkykyyn.
– Niiden käyttö ei ollut ongelma ennen kuin se oli ongelma, James sanoo.
Ystävän houkuttelemana James osallistui päihteidenkäyttäjille tarkoitettuun tapaamiseen, joissa hänen isänsäkin oli käynyt. Hän ei saanut kokoontumisesta kovin paljoa irti ja meni seuraavaksi NA:n tapaamiseen. Siellä hän kuuli päihdetarinoita ihmisiltä, jotka näyttivät erilaisilta kuin hän ja joilla oli aivan erilainen tausta. Hän kuitenkin kuuli muiden toistavan omaa tarinaansa siitä, miltä hänestä tuntui sisäisesti. Tapaamisten kautta hän pääsi irti päihteistä. Irtipääsyssä auttoi tapaamisissa käyvä Melvin, joka sanoi, että hänelle voi soittaa milloin vain. James epäili tätä, mutta soitti hänelle vaikealla hetkellä ja tavoitti Melvinin kello kahdelta yöllä.
– Kun ihmiset tulevat toimintaan mukaan, sanotaan että kaikilla on kaksi yhteistä asiaa: riippuvuus ja toipuminen.
Omaisuus kahdessa muovipussissa
Toisten kokemuksiin samaistui myös nelikymppinen Sakari, joka alkoi käydä NA:n tapaamisissa ollessaan katkohoidossa. Sakari oli ajatellut, että kokoukset eivät olisi hänen kaltaisensa ihmisen paikka. Hän uskoi, että ryhmä on paikka päihderiippuvaisille, joilla menee huonosti.
– Ensimmäisessä kokouksessani oli mies vaimonsa kanssa ja samastuin hänen kokemuksiinsa. Ymmärsin, että täällä on tyyppejä niin kuin minäkin. Mies lähti pihasta hienolla autolla, mikä murensi ennakkoluuloa. Se helpotti samaistumista, koska minäkin ajoin Range Roverilla pihaan.
Sakari aloitti huumeiden käyttämisen täysi-ikäistyttyään ja joutui vankilaan kuutisen vuotta sen jälkeen. Kaikki hänen tekemänsä rikokset liittyivät päihteisiin. Aluksi hänellä oli koti ja työpaikka, mutta hän menetti ne.
– Vankilassa ollessa kaikki mun omistus oli kahdessa muovipussissa.
Näytön paikka
Vankilan jälkeen Sakari teki töitä, mutta jatkoi huumeiden käyttöä noin kymmenen vuoden ajan. Hän perusti yhtiökumppanin kanssa yrityksen.
– Jos olisin ollut töissä jollain, olisin saanut sieltä lähdöt varmasti ajat sitten. Työkaverit näkivät minut sekaisin.
Lopulta yhtiökumppani ehdotti firman myymistä, jotta Sakari voisi "jatkaa sekoilua" rauhassa. Myös vaimo kertoi, että on saanut tarpeekseen. Sakarilla oli tuolloin kaksivuotias poika. Hän päätyi ensimmäistä kertaa kertaa katkolle yhtiökumppanin ja vaimon painostuksesta.
– Ajattelin, että kun he rauhoittuu vähäsen, voin jatkaa jotakin.
NA:n kokoukseen Sakari kertoo menneensä päihdetyöntekijän jankutettua monta päivää, että hänen kannattaisi osallistua. Sakarin omien sanojen mukaan se muutti hänen elämänsä. Muille muutokseen uskominen oli kuitenkin vaikeampaa, koska Sakari oli pitkään vakuuttanut lähipiirilleen lopettavansa päihteet.
– Olin luvannut vaimolle, että on viimeinen kerta ja en mä enää. Siitä alkoi näytön paikka muita kohtaan, Sakari kertoo.
Kun Sakari oli ollut puhtaana viisi vuotta, vaimo sanoi, että nyt Sakari on sama ihminen, johon vaimo tutustui nuorena. Nyt Sakari on ollut NA:n toiminnassa mukana yli 10 vuotta.
– Mun piti tulla itsekseni ja löytää itseni uudestaan. Suurimmat asiat itselle ovat olleet ilo pienistä asioista ja vapaus, omien rajojen löytäminen ja rikollisen mielentilan muuttaminen.