Vaasan vanhan hautausmaan sankarihaudat on kukitettu neljän vuoden tauon jälkeen.
Mauri Öljymäki on asiasta hyvillään. Hän toimii lukuisissa seurakunnan eri elimissä luottamushenkilönä, joten häntä pyydettiin järjestämään asia.
Begoniat saapuivat juhannusviikolla koristamaan Suomen sodissa kaatuneiden viimeisiä leposijoja.
– Tämä asia oli vaivannut monia, myös itseäni. Se kuuluu suomalaiseen sotienjälkeiseen perinteeseen, että sankarihaudoilla on kukkia.
Kukituksesta luovuttiin aiemmin, koska seurakunnassa ajateltiin, että hauta patsaineen herättäisi arvokkaamman tunnelman ilman kukkia. Taloudelliset syyt eivät olleet päätöksen taustalla.
Kukittamisen lopettaminen on aiheuttanut kuitenkin suorastaan palautevyöryn. Moni seurakuntalainen on ollut sitä mieltä, että kesäkukat ovat sankarihaudalla paikallaan.
– Kun olin lomalla Nizzassa, sain sinnekin viestejä tästä asiasta, Öljymäki kertoo.
Öljymäki kertoo, että kiitoksia kukkien järjestämisestä on satanut.
– Olen saanut kutsut parille kiitoskahveillekin, leivoksineen, Öljymäki kertoo.
Sankarihauta on Öljymäelle tärkeä myös henkilökohtaisesti. Hän on sotaorpo ja pitää sodankäyneitä suuressa arvossa. Vaikka Vaasan hautausmaalla ei lepää hänen sukulaisiaan, aihe koskettaa. Öljymäki toimii aktiivisesti sotaorpojen yhdistyksessä ja järjestää Vaasan alueella tapaamisia ja tapahtumia.
– On myös Suomi 100 -juhlavuoden hengen mukaista muistaa kaatuneita. Siksikin nyt oli hyvä aika kukittaa haudat, Öljymäki sanoo.
Sankarihautojen huoltaminen kuuluu yleisesti seurakunnille ja kunnille, Vaasassa seurakuntayhtymälle. Omaiset voivat pestä kiven hellävaraisesti, mutta sen enempää hautoihin eivät saa muut kuin seurakunnat koskea.
Museovirasto on laatinut sankarihautojen hoidosta ohjeet. Seurakunnat saavat itse päättää, kukittavatko sankarihautansa vai eivät. Kukat uusitaan keväällä, ja ne tuodaan säänolosuhteiden salliessa toukokuussa, kaatuneiden muistopäiväksi.
VEERA PAANANEN