Kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter Östman kyselee kirjoituksessaan (Il-Po 18.10.) suomalaisten työntekijöiden yhteistyökyvyn perään samalla, kun hän puolustaa hallituksen esitystä sysätä naisvaltaiset alat palkkakuoppaan.
On ymmärrettävää, että oikeistopuolueita on harmittanut, etteivät kaikki työntekijät olekaan suostuneet oikeuksiensa polkemiseen ja osa on uskaltanut vastustaa päätöksiä jopa demokraattisesti lakkoilemalla. Tämä tietenkin ennen kuin hallitus päätti niitäkin oikeuksia rajoittaa.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perinteinen merkki on ollut sopimusjärjestelmä, jossa palkoista ja työehdoista sovitaan yhdessä työnantajan ja työntekijöiden kesken. Meilläkin järjestelmä on toiminut vuosikymmeniä vähintään kohtuullisesti.
Kyllä työntekijät siis sopia osaavat, mutta sopimiselle ominaista onkin, että nimenomaan sovitaan. Sopimista ei ole se, että hallitus ennalta kertoo neuvottelujen lopputuloksen ja sitten vaati sen mukaan neuvottelemaan.
Perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitus on tähän mennessä leikannut heikompiosaisilta, korottanut pienituloisiin pahemmin osuvaa arvonlisäveroa ja kaventanut työntekijöiden oikeuksia, josta ns. vientivetoinen palkkamalli on oiva esimerkki.
Sen mukaan valtakunnansovittelija ei voi jatkossa esittää suurempia palkankorotuksia alipalkatuille aloille, kuten sosiaali- ja terveysala, kasvatusala ja palvelualat.
Näin ollen työnantajapuolelta puuttuu tosiasiallinen kannustin kuroa muiden alojen palkkoja kiinni.
Suomeksi se tarkoittaa sitä, että nämä alat tulevat jatkossakin olemaan palkkakuopassa. Se ei tiedä hyvää tilanteessa, jossa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla kamppaillaan jatkuvan työvoimapulan kanssa.
Suomi tarvitsee yhteistyötä ja yhdessä sopimista. Hallituksen tie vie aivan päinvastaiseen suuntaan.
Antti Knuuttila (vas.)
kaupunginvaltuutettu
Seinäjoki