Tomas Häyry kysyi Vaasan vuosijuhlassa kahden puhujan jälkeen, vieläkö hän paneutuisi kahta edellistä syvällisemmin sairaala- ja sote-asiaan.
Vastaus oli ehdoton ei. Se oli kaupunginjohtajalta vitsi. Hän arvasi, että kaikki alkavat olla kurkkuaan myöten täynnä sairaala-asiaa – ainakin siltä illalta.
Mutta ei jankuttaminen näytä hukkaan menneen. Paria tuntia aikaisemmin sisäministeri Paula Risikko puhui Promedin uuden talon vihkiäisissä, ja tuuli oli muuttanut suuntaansa.
Risikko sanoi, ettei sairaaloiden leikkaustoimintaa voida keskittää niin radikaalisti kuin nyt on ehdotettu. Myös keskussairaalassa pitää säilyttää laatu ja osaava työvoima.
Risikko tiesi, että täyteen tuppautunut lääkärikeskus oli tullut kuuntelemaan juuri tuota asiaa, ja jätti sen viimeiseksi. Sankan todistajajoukon edessä hän sanoi, että tilanne on arvioitava uudelleen.
Täyden päivystyksen sairaalaa hän ei Vaasaan vielä luvannut.
Kielipäätös repisi. Kieliasiaan Risikko ei puuttunut, ja se on muutenkin jäänyt taka-alalle. Nyt puhuttaa sairaalan koko merkitys Vaasalle, Pohjanmaalle ja seudun asukkaille.
Anna-Maja Henriksson löi silti kielikorttia pöytään tiistain Pohjalaisessa. Hän veikkaa, että perustuslakivaliokunta vaatii ruotsin kielen arviointia Vaasan ja Seinäjoen välillä.
Kaikki tietävät, kuinka siinä kävisi. Vaasa voittaisi kirkkaasti, tai sitten Vaasasta tulisi 13. täyden päivystyksen sairaala.
Ensimmäinen vaihtoehto pilaisi Vaasan ja Seinäjoen välit lopullisesti.
Vielä ehtii. Joka tapauksessa viimeinen pinnistys sairaalan eteen on vielä tehtävä. Siksi Marko Heinonen kumppaneineen väsää joukkotapahtumaa lauantaiksi Vaasan torille.
Puolelta päivin siellä pitäisi olla mahdollisimman paljon äänekästä porukkaa. Heinonen toivoo, että viesti kantautuisi Helsinkiin saakka, koska nyt ovat viimeiset hetket käsillä.
Heinosen mukaan sote-esityksen antamiseen on aikaa ehkä pari viikkoa, korkeintaan pari kuukautta. Joten vielä olisi jaksettava vähän aikaa: Nyt kaikki yhdessä ja isolla joukolla.
Esimerkki. Vaasalla ja muillakin kaupungeilla on kulloinkin ajettavanaan omia asioita, joihin tarvitaan kaikkien yhteistä panosta. Edellinen oli Vaasa–Seinäjoki-radan sähköistys.
Siinä vuosia kestänyt kova lobbaustyö tuotti lopulta tulosta, vaikka itse VR hangoitteli koko ajan vastaan. Joten koskaan ei kannata luovuttaa.
Vesa Koivumäki